United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja me oltiin iloisella tuulella, paljoko siihen siinä ijässä tarvitaan? istuttiin salissa ja juteltiin vallattomasti kaikenmoisista asioista, syötiin namusia ja pistettiin sekaan pilkkaa petkutetusta vartijasta. Sen merkillisemmistä seikoista ei ollut kysymystä, ei tunteista eikä rakkaudesta, mutta kielletty hedelmä maistui hyvältä ja meillä oli mahdottoman hauska.
Mutta kun hän oli peseytynyt vielä ja pukeutunut uusiin vaatteisiinsa, vei rouva hänet sisälle ja kohteli häntä hellästi hyväillen. Puhui kauniisti siitä, että Aapon tulisi olla tottelevainen hänelle, tarkasti mieleen panna, mitä hän neuvoo, ja käski kutsua häntä tädiksi ja sanoi Aappoa nimittävänsä Abeksi. Suuteli ristiäisiksi ja antoi namusia.
Tiedätkö sinä, että hän ei koskaan ole kuullut ainoatakaan tervettä neuvoa minun huuliltani, vain mitä järjettömimpiä vaatimuksia, että minä en koskaan ole tukenut hänen pyrkimyksiään, että hänellä, pitääkseen minua hyvällä tuulella aina on pitänyt olla taskut täynnä namusia ja lahjoja ikäänkuin hemmotellulle lapselle. Sano, tiedätkö sinä tämän kaikki.
Mutta Hanna toi isälle uudet, puhtaat sukat ja kengät, jotka oli jo aamulla noustuaan voidellut, istahti hänkin sängyn laidalle, puristi isän käden toiseen käteensä ja sulautuneena hänkin katseli niitä iloisina piehtaroipia, isän antamia namusia nakertelevia, hyöteäverisiä lapsia. Antti tunsi olevansa nyt täydellisesti kotona...
Kolmesataa frankia kokonaiseksi kuukaudeksi, kun hän jo ennestään oli hieman velassa, siinä oli tuskin niin paljon, että se riitti nauhan ostamiseen Mariannelle ja hieman namusia lapsille. Beauchênet ja Séguinit olivat rikkaita, ja hänestä oli katkeraa nautintoa ajatella heidän rikkauttaan.
Ei se nyt niin varsin vaarallista sentään ollut, pientä silmäpeliä aluksi ja siitä kehittynyttä hienoista kuherrusta, eikä sitä oltu sen kummemmaksi ajateltukaan. Ja tyttöäkin se leikki näytti huvittavan, hän tuli usein ikkunapieleen luokseni tarinoimaan ja uskoi mulle pikku salaisuuksiaan; käytiin joskus yhdessä syömässä namusia ja kun sattui nimipäivä, niin annettiin kukkanen toisilleen.
Vaan eihän niistä herrasväen käynneistä ollut useinkaan apua. Kävivät ilman aikojaan katsomassa, pistivät lantin jonkun lapsen kouraan tai jakoivat namusia. Eipä sillä että se olisi köyhänkään lapsen suu tuohesta, vaan tarpeellisempaa olisi muu apu ruuan tai vaatteen puolesta.
«Niin kylläpä luulen olevani tänään tervetullut», lausui assessori. «Tässä on namusia Petrea neidille. Katsokaa tässä, ja tässä, ja tässä.» Niin sanoen assessori veti taskustansa kirjan toisensa perästä, mainiten niiden nimet ja sisällyksen.
Sano, että poikani on kuollut eikä siis tarvitse enään mitään namusia yhtä vähän kuin muutakaan, ja kiitä häntä puolestani hyväntahtoisuudestaan, lausui äitini. Jaha! lausui piika ja läksi vihdoinkin. Vieraamme, puheltuaan äitini kanssa veljeni hautaamisesta hetkisen, menivät kotiaan.
Löysi jonkin rasian alta muutaman kymmenmarkkasen. Ne rahat sukaisi hän nyt taskuunsa ... ja lähti talosta. Pudotti porraskäytävässä avaimet isäntäväen kirjeluukusta sisään. Namusia vei hän Käkriäisten lapsille tuomisiksi. Pienokaiset katselivat ihastellen Nelman koreita vaatteita... Kysyttiin, kauanko hänellä oli lomaa.