Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
HILLERI. Kokokuppisia. HURMERINTA. Hmm! Nyt minä ymmärrän! HILLERI. Minun ei pitäisi ryypätä koskaan, ei edes kahviakaan, minä kun olen sellainen kuin olen, niinkuin pormestarinnakin sanoo. Mutta mitäs tämä on tässä, tämä lyijykynällä kirjoitettu?
Vai toisen apajalle sinä. Valokuva ja viidensadanmarkan raamit! Ristirouva! Tiedätkö, Hilleri, onko herra Hurmerinta kotona? HILLERI. Ei ole, äsken tuli minua vastaan, mihin lie mennyt. Eikä pormestarikaan ole kotona, ja pormestarinnalla on, tiedän minä, erittäin kiire, ja minulla on kiire. KANTTORI. Minusta tuntuu, että rouva Danell on täällä? HILLERI. Niin minustakin. Hyvää päivää, kanttori.
HURMERINTA. Eihän minua täällä ole kukaan muu tuntenut kuin te, ei ainoakaan sielu. NEITI SALMELA. Hyvä herra Hurmerinta, minulla ei ole tähän teitä hämmästyttävään kunnianosoitukseen mitään muuta osaa kuin vähäpätöinen läsnäoloni. Vaikka keväästä asti olen paikkakunnalla ollut, olen täällä aivan outo kaikille. Minä en olisi voinut mitään vaikuttaa, jos olisin tahtonutkin.
Pannaan tuo Hilleri! PORMESTARI. Niin todella. POMMERI. Hillerikin se ymmärtää! PORMESTARI. Mutta Hilleri ei vielä mene, ennenkuin minä pääsen kamariini. POMMERI. Mitäs minäkään täällä, minä tulen sinne istumaan siksi aikaa. KANTTORI. No mahdun kai minäkin sinne? PORMESTARINNA. Minä menen hommaamaan sitä sanaa Rautiaiselle. Mutta minkä vuoksi minua kuitenkin itkettää? Herra Hurmerinta! Mitä nyt?
Ja kun hän antoi minulle tämän shekin, niin rutistin sen arvottomana. NEITI SALMELA. Niin sitä voi tulla nolatuksi! HURMERINTA. Mitä tuohon markanjuttuun tulee, niin minä ajattelen, että mies, jolta hän hakee, voi olla joku ilkeä kiusankapine, jolle tuollainen kuri on omiaan. NEITI SALMELA. Minua hävettää!
Saanko minä, herra toimittaja, asiani teille laulaa ja laulaa? HURMERINTA. Mutta sehän käy näppärästi! Herra toimittaja tänne on aivan vasta tullu ja tullu, faktori käski sanoa, että Hilleri on hullu. Hulluko? Hillerikö hullu? Faktori käski toimittajan ikkunasta huutaa ja huutaa. HURMERINTA. Mutta kyllä minun täytyy sanoa, että teistä jompikumpi on hullu, joko sinä taikka faktori!
HURMERINTA. Se on rohkea kirjoitus! Se on niin rohkeasti ja suoraan kirjoitettu, että minua ihmetytti, kun sensori laski julkisuuteen. HILLERI. Muuan minun pojistani sai päähänsä, että herra toimittaja on varmaan ollut Turkin sodassa. HURMERINTA. Nykyään kysytään rohkeata, varmaa ja horjumatonta esiintymistä. HILLERI. Nykyään ja aina. Tässä on huoneesta lasku, joka on maksettava heti.
KANTTORI. Eilen illalla sinä olit illallisilla hänen kanssaan. PORMESTARINNA. Käsi kaulassa! POMMERI. Käsi kaulassa? PORMESTARI. Käsi kaulassa todella olitte, kun juotiin kahvia ja munkkia. PORMESTARINNA. Ja Pommeri koetti kaikella tavoin vaikuttaa, että Hurmerinta esittäisi lehdessä teitä valtiopäiville.
HURMERINTA. Emmekö ole vielä tehneet lähempää tuttavuutta? Emme. HURMERINTA. Anteeksi. Minun on tietysti vaikea muistaa kenen kanssa olen, kenen en. Saanko korjata tuhmuuteni esittämällä nyt veljenmaljan? HILLERI. Toinen tuhmuus! HURMERINTA. Te ette suvaitse? HILLERI. En. Sitä tuhmuutta minä en tee ikinä! Pyydän anteeksi tuhman tungettelevaisuuteni ja uhkarohkeuteni.
PORMESTARINNA. Se oli runoa, alussa Aleksandran nimi, ja sitten hänen nimensä: Urho Armas Hurmerinta. ROUVA DANELL. Minä en tiedä ketä hän muistuttaa. Hän on aivan kuin niissä meidän muutamissa korteissa ruutukuningas. ROUVA DANELL. Hänessä on jotakin niin paljon minä en osaa sanoa mitä se on. ALEKSANDRA. Me olemme jo sinut. Armaaksi häntä kutsutaan. PORMESTARINNA. Vai niin! Mitä hän puhelee?
Päivän Sana
Muut Etsivät