United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö pastoria? HURMERINTA. Ei! ROUVA DANELL. Herra herra herra HURMERINTA. Rakas rouva Danell! Te toinnutte jo! Te olette pelastettu! Eikö niin? ROUVA DANELL. Ne taskurahat! HURMERINTA. Minä tiedän, rouva Danell, että ne ovat teidän kädestänne. Suokaa minun suudella sitä. ROUVA DANELL. Te matkustatte! HURMERINTA. En matkustakaan. Minulla on onni jäädä tänne. Pankintirehtööriksi.
HILLERI nyökäyttää päätään. Siis näkemiin. Näkemiin. HURMERINTA. Kuulkaas. Haluaisin mielelläni mainita lukijoille, että olette luvannut vastakin kirjoittaa lehteen. Onko teillä mitään sitä vastaan? HILLERI. Ei. Kirjoittakaa, minä vien mennessäni painoon. HURMERINTA. Sehän käy hyvin, saamme sen vielä tähän numeroon. HILLERI nyökäyttää jäykästi päätään, menee eteiseen.
HILLERI nyökäyttää päätään. HURMERINTA. Senkö kirjoituksen johdosta? HILLERI nyökäyttää päätään. HURMERINTA. Kylläpä sillä on ääntä! HILLERI. Kauppaneuvos arvatenkin puhelee jonkun puolituntia herra runoilijan kanssa. Minä menen siksi aikaa muualle ja tulen sitten ajamaan herra runoilijan parran. HURMERINTA. Hilleri! Ette saa mennä.
HILLERI. Se entinen toimittaja siihen jotakin sorkki, mutta se on niin sotkuista käsialaa, että on oikein ihme, ettei siitä miehestä ole tullut sen korkeampaa virkamiestä. HILLERI. Mikä kaiken kauhea? HURMERINTA. Kaikkien sota kaikkia vastaan! HILLERI. Kauhea sota? Olipa hyvä, ettei pantu lehteen vai mitä herra toimittaja äsken sanoi?
NEITI SALMELA. Otinkin sen enemmän näön vuoksi, oikeana asianani oli saada puhella vähän kanssasi. HURMERINTA. Se minulle mieleen. Mutta sinusta on tullut niin niukkasanainen, oikein tuskastuttavan niukkasanainen ja kummallinen. Minä en sinua totta puhuen ymmärrä. NEITI SALMELA. Ehkä ymmärrät, kun selitän sinulle. HURMERINTA. Minä odotan jännityksellä.
Kadulta, josta tähän asti on kuulunut silloin tällöin naurua, sittemmin kiistaa, kuuluu kovaäänistä riitaa. NEITI SALMELA. Minä jo ymmärrän! Minulle on kaikki selvillä! HURMERINTA. Kuulkaa tuota melua kadulla! NEITI SALMELA. Niin. Se on toista kuin ontot eläköönhuudot! HURMERINTA. Mutta tuohan on vihamielistä riitaa! NEITI SALMELA. Se on terveellistä! Näin juuri piti käydäkin.
Minä en laske teitä. HURMERINTA. Kun niin tahdotte, hyvä rouva Danell. Minulle on erittäin mieluista ja suloista, jos istutte täällä odottaen kunnes se menee. ROUVA DANELL. Minä en nyt voi viipyä, en. Minä pyydän, nostakaa tuo tuoli kadulle ikkunan alle. HURMERINTA. Te tahdotte välttämättömästi ? ROUVA DANELL. Välttämättömästi! Kun rouva Danellin täytyy, niin
HILLERI. Mutta oletteko valmis pettymykseen? Tiedättekö mitä on pettymys? NEITI SALMELA. Se on minulle tuttu. Olen sen koulun käynyt. Vähimmällä puuhalla ja vähimmällä pettymyksellä pääsette siten, että minä otan sen kirjoituksen syykseni. Hilleri! Luuletteko, että Hurmerinta on raukka? Vai ettekö ymmärrä, että se olisi kurja keino!
HURMERINTA. Täytyi? NEITI SALMELA. Sain eräänä päivänä isältäni Helsinkiin kirjeen, jossa isä kirjoitti asiainsa tilasta. HURMERINTA. Ovatko ne huonot? NEITI SALMELA. Ovat olleet. Mutta nyt on isällä työpaikka, jossa hän tulee toimeen hiljalleen ja viihtyy hyvin. Ja minulla on toimi täällä, setäni konttorissa. HURMERINTA. Minä en ymmärrä! NEITI SALMELA. Kunhan selitän.
HILLERI. Jää anteeksi saamatta, uskon minä! Ettekös te ole Suomen suurin runoilija? HURMERINTA. Kömpelöä pilaa. HILLERI. Moittikaa sanomalehtiä, niitä minä siteeraan. HURMERINTA. Puhuttiin vain jotakin minun lahjoistani tahi muuta sellaista. HILLERI. Sitä on siinäkin. Mutta minäkin olen tehnyt runon. HURMERINTA. Oo! HILLERI. Tahdotteko kuulla? Mikä suuri kunnia minulle! Entäs sitten?