Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
"Lienevätkin panneet Pekkolaisen hoitokuntaan juuri sitä varten, ettei hän ainakaan liiaksi köyhiä armahda", ajatteli Sanna. Mutta hän rohkaisi itseään ja meni tupaan. Siellä ei ollut muita kuin toisella kymmenellä oleva piika tyttö. Kamarin ovi oli auki ja sieltä kuului kovaäänistä miesten puhetta.
Hän oli nyt päässyt tilinsä loppunumeroihin kiihottunein mielin, voimattomuuden ja katkeruuden tunne rinnassaan. Asia oli selvä, mutta hän istui yhä edelleen kuin selittämättömän saamattomuuden lamaamana. Silloin kuuluu kaukaa maantieltä kovaäänistä aisojen solinaa ja hihkuvia ääniä hän tietää näkemättä kuka se on.
Semmoisen taidon lienee hän oppinut leirikyökissä. Teloittaja riisui heti punaisen viittansa, levitti sen vainaja-raukan päälle, kääri hänet siihen ja kantoi kuin nukkuvan lapsen molemmilla käsivarsillaan ulos sivuovesta. Viereisestä huoneesta alkoi nyt kuulua kaikenlaista vilkasta ja tavattoman kovaäänistä keskustelua.
Eräänä päivänä, kun palasin kävelyretkeltäni pitkin Bostonin katuja tri Leeten taloon, kuulin eräästä viereisestä huoneesta, jonka ovi oli auki, sangen kovaäänistä keskustelua. Jo ensimäiset sanat kiinnittivät tahtomattani huomiotani. Ne lausuttiin syvällä, liikutuksesta vapisevalla äänellä ja kuuluivat: "Neiti Edith on rohkaissut minua jatkamaan käyntejäni."
Sieltä kuului muiden kovaäänistä puhetta. Joukko vanhempia upseeria joi vallan lähellä heitä keisarinna Elisabetin sisarenpojan, Peter Ulrikin maljaa ja kohottivat sitten lasinsa juodaksensa Venäjän menestykseksi.
Alkoi hämärtää. Sisässä sytytettiin tulia. Muutamat ikkunat olivat auki. Kuului lasien ja kuppien helinää. Palvelijat tarjoilivat punssia, limonaadia ja teetä. Muutamassa huoneessa pelattiin korttia, toisesta kuului kovaäänistä puhetta yli kaikkien muitten kuului Björnholtin ääni. Verandalla näkyi muutamia kiiltäviä pilkkuja; joukko tupakoivia herroja oli asettautunut sinne.
Tänään näyttikin koko talossa olevan jommoinenkin häiriö; sillä palvelustytöt kuiskailivat toisilleen, herra ja neiti Burström istuivat makuuhuoneessa pitäen kiivasta, kovaäänistä perheneuvottelua sill'aikaa, kun rouva kampaili korutukkaansa ja valmistihe matkaan.
Kesken Stråhlmanin, neiti Seligin ja koko muun seuran kovaäänistä seurustelupalpatusta, kumartui neiti Hanna rivin ulkopuolelle ja katsahti kauniilla silmillään Henrikiin sekä sitten ulapalle, vaatien näin häntä huomaamaan kuinka tyyni ja suurenmoinen meri oli. Henrik teki niin ja sitten pudisti Hannalle päätä, merkiksi ettei sen näön ihanuutta voi kielin kertoa.
Kadulta, josta tähän asti on kuulunut silloin tällöin naurua, sittemmin kiistaa, kuuluu kovaäänistä riitaa. NEITI SALMELA. Minä jo ymmärrän! Minulle on kaikki selvillä! HURMERINTA. Kuulkaa tuota melua kadulla! NEITI SALMELA. Niin. Se on toista kuin ontot eläköönhuudot! HURMERINTA. Mutta tuohan on vihamielistä riitaa! NEITI SALMELA. Se on terveellistä! Näin juuri piti käydäkin.
Ikkunat muodostuivat silmiä häikäiseviksi aukoiksi, joista valoa virtasi sisälle sinistäen sakean tupakansavun. Ja savun keskeltä pilkisteli vielä monta mustapukuista ja valkearintaista olentoa hehkuvine poskineen ja tulehtuneine silmineen ja kuului kovaäänistä puhetta aineista, jotka olivat olleet juhlan sisältönä. Kun Heikki tuli kotiinsa, oli isä makuulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät