United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja niin kuivi koko kohteliaisuuteni yhteen haikeaan huokaukseen. Vähitellen rupesi kai tyttö kumminkin käsittämään, että minun harvasanaisuuteeni oli jokin erityinen syy, ja siksi otinkin valaistakseni hänelle tuota merkillisyyttä, selittääkseni, että olinhan ulkomaalainen, joka vasta viikon olin Pariisissa oleskellut ja joka en siis vielä ollut ehtinyt oppia maan kieltä.
Nyt sain taas käskyn polttaa erästä makasiinia venäläisiltä Huittisissa, jonka työn otinkin tehdäkseni. Tultuani Hannukosken kylään tien varrella, poikkesin sinne, saadakseni tietää oleskeliko vihollinen näillä tienoilla. Muutamat talonpojat, jotka istuivat tuvassa viina-kupit edessään, käskivät minua istumaan, tarjoten kupillisen minullekin, mutta minä ilmoitin ett'en sitä kärsinyt.
NEITI SALMELA. Otinkin sen enemmän näön vuoksi, oikeana asianani oli saada puhella vähän kanssasi. HURMERINTA. Se minulle mieleen. Mutta sinusta on tullut niin niukkasanainen, oikein tuskastuttavan niukkasanainen ja kummallinen. Minä en sinua totta puhuen ymmärrä. NEITI SALMELA. Ehkä ymmärrät, kun selitän sinulle. HURMERINTA. Minä odotan jännityksellä.
Otinkin sieltä haltuuni muutamia lampaita, kaksi hevosta satuloineen sekä joukon kolme- ja kuusnaulaisia kranaatteja. Nämä kaikki kuljetin Sauvossa olevaan omaan Hallela-nimiseen virkatalooni, tai paremmin sanoen torppaan, jota en vielä ollut nähnytkään.
Parahiksi kymmenen taaleria enemmän kuin minulla, sillä kurja palkka tällä silliprikillä tuottaa tuskin sen vertaa, että voisi olla maalla kahtena iltana viikossa... Otinkin sen vaan sentähden, ett'en joutuisi tuuliajolle sillä aikaa, kuin 'Alert' on Bergen'issä korjattavana... Kallis kaupunki, joka perinpohjin vetää lokaan miehen!
Tämän ryysyisen aatelismiehen ensimmäinen arvonimi oli kuitenkin minun mielestäni hänen paras puolustuksensa, jonka tähden mielelläni otinkin "Alhambran pojan" palvelukseeni. Me olimme nyt ahtaassa notkelmassa, jossa oli kauniita lehtoja, jyrkkä ylösnousu ja useampia mutkistelevia polkuja, joiden sivuilla oli kivi-istuimia ja suihkukaivoja.
Sen huomasivat myöskin toverini ja saivat pian tietää suruni. He ottivat ensin vähän osaa siihen, vaan sittemmin kehoittivat minua ottamaan viuluni ja poistamaan sillä suruni. Sen otinkin samassa, vaan en käyttääkseni sitä heidän neuvonsa mukaan menin sen kanssa ulos ja lyödä rämäytin nurkkaa vasten kappaleiksi. Päätin ett'en koskaan enää semmoista iloa tarvitsisi.
"Kyllä minä tiedän vallan hyvin, ett'ei minun rouvani koskaan mene muualle, kuin minne hänellä on oikeus mennä. Otinkin asian levollisesti ja menin tieheni, minäkin. Mutta on vastoin sopivaisuutta, että nuori, vastanaitu rouva menee yksin ulos iltaisin, ja kotionni vaatii, että otamme vaarin ateria-ajoista. Muistakaa se toiste, teidän pikku armonne!"
Löfving ja hän olivat ystäviä ja joutuivat samaan komppaniiaan, kestäen sitten yhdessä vaihtelevia kohtaloita. Löfving sai pian kätkeä rakkaan vaimonsa maan multaan. Katkera oli hänen surunsa, ja kun me molemmat itkimme vainajan ruumiin ääressä, pyysi hän minua ottamaan luokseni hänen silloin yksivuotiaan poikansa, ja otinkin hänet, vaikka minulla jo oli kaksi muiden turvatonta lasta.