Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
AAPO. Siitähän sanoi sokea-eno syntyvän taivaalle tämän kapinan, koska pilvilohkareitten väliin on sijoittunut kuivaa hietaa, tuulenkierrosten nostamana ylös ilmaan. TUOMAS. Kuinkahan ollee. JUHANI. Mutta lapsenpa mieli yhtäkin kuvailee. Kuinkaspa ennen tuonpäiväisenä paitaressuna aattelin ukkosesta minä?
En ole opissa ollut, käynyt mailla mahtimiesten, saanut ulkoa sanoja, loitompata lausehia. Muut kaikki oli opissa, mie en joutanut kotoa emon ainoan avusta, yksinäisen ympäriltä. Piti oppia kotona, oman aitan orren alla, oman äitin värttinöillä, veikon veistoslastusilla, senki piennä, pikkaraisna, paitaressuna pahaisna.
HEISKANEN. No jos nyt niin tiukalle ottaa, niin olkoon menneeksi kahdeksan tuhatta. AATAMI. Antakaa vain täyteen 10,000. Rahan haussako se Aatami onkin ja minä luulin sen emäntää hakevan. TOIVOLA. Kyllä se emäntää hakee, mutta Täällä siis taas olen lapsuuteni kodissa, jossa paitaressuna pahaisna, piimäsuuna kuuntelin kotikäkeä. Ja sinä Mikko veljeni, tunnetko minua? HEISKANEN. Eerikki veljeni!
Mut miss' on emäntä, mun armaani? Jo sydämeni sykkii vilkkaammin Ja kerkeämmin virtaa vereni Kun hetki toivottu tuo lähestyy Mi lemmittyni saa mun syliini! Ja Ilmar sitte! pieni hempukka, Mun silmieni kaunis ihannes! Hän vielä juoksi paitaressuna, Kun hänen lähteissäni viimein näin; Nyt lie tuo rakas paljon kasvanutkin? Kahdeksas Kohtaus. LALLI ja TAIMO.
Hän suuteli äidin ohuita huulia ja kalvenneita poskia mitä hän ei ollut tehnyt sen jälkeen kun äidin sylissä paitaressuna uinaili. Matti vei äidin alas ja pakotti hänet puoliväkisin sänkyyn lepäämään. Itse lähti hän oitis kirkonkylän kauppiaaseen ja toi sieltä kotiin jauhomaton. Sillä aikaa oli äiti jo noussut ylös.
Hywä onni on säilyttänyt meille pari hywin luonnetta kuwaawaista, hauskaa juttua tästä Myhrberg'in wallattoman poikuuden ajasta. Pienenä paitaressuna lankesi hän kerran kalliolle ja löi suuren kuhmun otsahansa.
Kaikki tunsi hän vielä talot, pellot, lahdet, salmet ja saaret, yksin tuon suuren kivenkin Lampelan rantapellon pientarella. Kummako se, olihan hän usein pienenä paitaressuna kiivennyt sille ja hypännyt sieltä Keidaslammin kirkkaasen veteen vilvastuttamaan itseänsä helteissään. Kaikki näytti olevan ennellänsä, mutta kuitenkin oli kaikki muuttunut.
Hän oli syntynyt köyhistä wanhemmista ja siis köyhä jo syntyissäänkin. Aikaisin korjasi kuolema molemmat hänen wanhempansa ja pikku Kristo jäi turwattomana awaraan maailmaan, niinkuin linnun poika, jolta emä on kuoliaaksi ammuttu. Pahaisena paitaressuna oli hän jo pakotettu armoleiwällä henkeänsä elättämään.
Pahaisena paitaressuna, pikkuisena piimäsuuna tulimme jo ystäwiksi erään ystäwäni kanssa. Leikit, riidat, surut, ilot ja woileiwät, kaikki, kaikki oliwat meille yhteisiä, oi onnellista lapsuuden aikaa kuitenkin! Kuta isommiksi me kaswoimme, sitä lujemmaksi liittyi ystäwyytemmekin, sillä lapsuuden ystäwyys on haihtumaton.
Vaan pian ne muutkin aina sortuivat Jussia ajattelemaan ja muistelemaan ja silloin sitä alettiin puhella hänestä. »Muistan sen Jussin pienestä pahasesta», kertoeli ruoti-ämmä. »Hyvin vilkas poika oli paitaressuna isänsä kodissa. Toimetonna ja työtönnä ei koskaan, aina oli jossakin hommassa, milloin muka veisteli kirvesvartta, milloin rekeä ja milloin mitäkin todempaa kalua.
Päivän Sana
Muut Etsivät