United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ois väki Troian taas sotimielten akhaijien alta sortunut Ilioniin, pelon valtaan vaipuen, saaneet kunnian kuulun akhaijit Zeun asetustakin vastaan sankarivoimallaan; vaan itse Apollo jo kiihtäin Aineiaan tykö astui, kuin Perifas, esikoinen Epytos-airuen tuon, joka Aineiaan isän vanhan luon' oli harmennut, ain' alttiin, mieleväneuvon; 325 lausui näin hänen hahmossaan Zeun poika Apollo: "Kuinkapa varjelisittekin vaill' ikivaltojen suojaa torneja Ilionin, kuten näin minä jaksavan muitten, voimaans' uskaltain, väkehensä ja urhouteensa, vain omin joukkoineen, joskoht' oli miesluku harva!
Aina hän ilmankin mua kesken kuolematonten soimaa, taistoss' auttavan mun muka miehiä Troian. Vaan sinä jälleen nyt mene pois, ett' ei sua Here huomaa; itsepä huolehdin tämän täyttymisestä. Niinpä jo myös, jott' uskoisit, minä päälläni nyökkään; sill' ikivaltojen näät se on kesken merkkini suurin suostumisen; peräyttämätön sekä pettämätönpä, täysin täyttyvä on sana, jonka ma nyökäten säädän."
Kumpikin vannokohon siis kautt' ikivaltojen, jotk' on kuulijat korkeimmat, valaliittojen vartiat vahvat: en sua herjaisesti ma kohtele, jos minun voittaa sallii Zeus ja ma sult' otan hengen kamppaelussa; kons' asun sorjan, Akhilleus, sult' olen riisunut, ruumiis annan akhaijien haltuun taas. Sama vanno sa myöskin!" 259
Mutta kun kauneet kaikk' oli ylleen ottanut, astui 187 koht' ulos uksestaan sekä luot' ikivaltojen muitten kutsui syrjemmäs Afroditen, noin sanan virkkoi: "Armas lapseni, teetköhän nyt, mit' on mieleni pyytää, vai vihamielin kieltäynet, kun akhaijeja taistoon näät minä autan, vaan sinä iliolaisia puollat?"
Ei jalon Aineiaan ase ankara kilpeä myöskään murtanut; kultapa torjui sen, ikivaltojen lahja; vain levykertaa kaksi se mursi, mut viel' oli kolme, viis näet päällekkäin oli laatinut ontuva seppo, vaskea kaks, sisäpuollepa taas tinakertoja kaksi, kultaa yhden vielä; sep' estikin saarnisen peitsen.
Uljas saatu on maine, on kaattu jo urhea Hektor, joll' ikivaltojen laill' oli kunnia Ilionissa." Virkki, ja kohtelun herjaisen koki hältä nyt Hektor, 385 puhki hän kehräsluun takajänteet pisti ja niistä nilkkaan kumpaankin häränvuotaiset veti hihnat; solmi ne vaunuihin, pään antoi laahata jälkeen; kuulun vaunuilleen asun nosti ja itsekin nousi; viuhui ruoska, ja vei hevot raisut vauhtia vinhaa.
Kun sotaärjyisen minä Aiaan kuulisin äänen, kahden taas kävisimme jo vaikk' ikivaltojen voimaa uhmaten ottelemaan, viel' ehkä Akhilleun haltuun ruumiin saattaisimme; se ois tuhon lohtuna sentään." Noin sydämessä ja mielessään kun sankari mietti, ehti jo iliolaiset luo, etumaisena Hektor.
Mutta jos Ares taistoon käy tai Foibos Apollo, tai he jos ottelemast', urotöistä Akhilleun estää, silloin heitä me vastaan myös heti taistohon tuimaan rynnistämme, ja kohta he kamppailusta, ma luulen, karkkoavatkin luo ikivaltojen muitten Olympoon, meidän voimakkain käsivarsin voittaminamme."
Eip' ole mieltäni vanginnut näin kiehtova koskaan rakkaus, ei jumalattarehen, ei vaimohon maiseen, ei mua syttänyt näin Iksionin puoliso, josta ruhtinas syntyi Peirithoos, ikivaltojen verta, armas ei tytär Akrision, Danae sironilkka, jolt' elon Perseus sai, uros uljain heimoa miesten, kuulun Foiniksin tytär ei, jumalaisia josta Minos mulle ja myös Rhadamanthys poikia syntyi, ei Semele, ei Herakleen emo, poikani aimon, 323 Theben valtiatar Alkmene taas Semelestä syntyi ihmisien ilo, riemastus, Dionysos ei Demeterin niin mua palmikot pauloa voineet, ei ihanainen Leto, etp' edes itse sa ennen, kuin sua lemmin nyt, sydämessäni kaipaus armas."