Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
AUTTAJA-MATAMI astuu varovasti varpaisillaan käyden sisälle, kädessä maitokannu ja vihanneksilla täytetty torikori, jotka asettaa ovensuuhun. Katsoo ympärilleen, tulee sisemmäs: Nukkuvatko molemmat. Menee yhä varpaisillaan ikkunoille, avaa uutimet niin että aurinko paistaa sisään, muodostaen kukkainvarjot lattialle. Nostaa pois häkin päällä olevan vaatteen: Tyi-tyi, pikku lintu ... onhan aamu, herää jo! Lintu alkaa hypellä ja päästellä yksinäisiä viserryksiä. Matami menee uunin luo, panee puut pesään, sytyttää, puhaltaa tuleen, viipyy kunnes kuuluu iloinen palon rätinä ja kohina. Nousee, korjaa lampun ja rohtopullot pöydältä, jonka nostaa syrjemmäs ja kattaa valkealla liinalla. Katsahtaa äitiin: Herranen aika kuinka kalpea! Lähestyy vuodetta, koskettaa hiljaa äidin kättä: Kylmä! Hyi kuinka säikähdin! Herättäen: Rouva! rouva! Siunatkoon! Kuollut! Paavali! Paavali! ettekö kuule? Siinä se nukkuu ja oma äiti on kuollut! Kuuletteko?
Muutamat olivat jo aikusemmin kyllästyneet ja vetäyneet syrjemmäs koko laitoksesta, ja toinen toisensa perästä seurasi esimerkkiä. Asp, runoilija, kehoitti kehoittamalla virkatovereitaan jo ajoissa luopumaan koko yrityksestä ja pelastamaan mitä pelastaa voi.
Minä puhun kohta neidin kanssa, sanoi hän. Neiti on niin hyvä ja odottaa hiukan. Näin sanoen hän poistui hetkeksi muiden joukkoon. Helena jäi yksin seisomaan syrjemmäs. Toverinsa hän antoi mennä pois.
Mutta kun kauneet kaikk' oli ylleen ottanut, astui 187 koht' ulos uksestaan sekä luot' ikivaltojen muitten kutsui syrjemmäs Afroditen, noin sanan virkkoi: "Armas lapseni, teetköhän nyt, mit' on mieleni pyytää, vai vihamielin kieltäynet, kun akhaijeja taistoon näät minä autan, vaan sinä iliolaisia puollat?"
Hälle Poseidon, maan järisyttäjä, vastasi jälleen: "Here, maltu, sun ei sovi noin ylen hillitön olla. Taistoon yllyttää jumaloita en muita ma soisi tahtovan meidän, näät monivertapa meillä on mahti; vaan vähän syrjemmäs nyt tuonne me siirtäykäämme kummull' istumahan; sodan käykööt ihmiset itse.
Suoraan sanoen, meidän tuloilla ei voi elää, ei ainakaan ihmisten lailla tässä kaupungissa, jossa on niin hyvinvoipaa porvaristoa, väitti lopuksi kolleega Terman, ja työnsi vaistomaisesti teelasin syrjemmäs pöydälle. Hän oli sivumennen mainiten tunnettu taipuvaiseksi lasia kallistamaan.
Ja kun sulhanen aterian jälkeen laskee päänsä morsiamen syliin ottaakseen ettoneen ja kun lapset laitetaan vähän syrjemmäs leikkimään, että papat ja mammat saisivat rauhassa levätä raanuinsa päällä ruohokossa, niin tuntuupa katsojasta siltä, kuin näkisi hän teaatterinäyttämöllä jonkun aistikkaasti ryhmitetyn »stilleben»-kuvaelman, jonka olisi tarkoitus esittää onnea ja rauhaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät