Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Hän matkusti Tuomas Becketin haudalle ja jäi sitte Englantiin kuolemaansa saakka. SKULE JAARLI. Hän lähti maasta, sanotte te! Silloin hän varmaan on lapsen vaihtanut ja peljännyt Birkebeinien kostoa. NIKOLAUS PIISPA. Taikka on hän ollut vaihtamatta, ja peljännyt minun kostoani. SKULE JAARLI. Kumpaako te uskotte? NIKOLAUS PIISPA. Kumpainenkin on yhtä mahdollista.
Kun hänen piti syksyllä poislähtemän, tuli hän eräänä aamuna Elsan luo ja pyysi häntä seuraamaan itseään mäelle. Siellä he istahtivat ja Olle sanoi: Sano minulle nyt todellisesti, Elsa, kumpaako sinä enemmän rakastat, minua vai Kallea? Se on niin erilaatusta kun minä tunnen teistä, vastasi Elsa, punehtuen.
Eero ei kuullut, kumpaako he sinne kantoivat, vaan hän ajatteli laulua sellaisena kuin se hänen kohtaansa sopi. »Yksi vaalia ja tumma»! Hän tunsi ne molemmat sisimmästään. Se »vaalia», ajatteli hän, on toivojeni tyttö, joka viittaa eteenpäin ja ylöspäin mutta hänet minä hautaan. Se »tumma» minut omakseen ottaa ja orjana pitää se syvyyksien musta hengetär. Kävi kuin vilun väristys läpi ruumiin.
Ja voimakkaasti taistellen kansan epäjumalanpalvelusta vastaan onnistuikin hänen saada jumalaton kuningas kutsumaan kansa ja Baalin papit Karmel'in vuorelle, jossa sitten oli päätettävä, kumpiko oli oikea Jumala: Baaliko vai Abrahamin, Isakin ja Jakobin Jumala, sekä kumpaako Israel tahtoi palvella.
Mutta tuossahan ne tulevat. Minun kelpo poikani, hyvät ja pulskat poikani! Minun iloni molemmat! Putoilkaa vain veteen joka päivä! Jauhotkaa itsenne myllyssä! Astukaa saappaanne vääriksi, miten vain haluttaa! En minä koskaan enää toru teitä. Katsohan vähäsen, nyt olet taas kaunis! Mutta maltahan, nyt minä vähän koettelen poikia. Sanokaas, kumpaako teistä haluttaa päästä prinssiksi?
Hän nosti kaksi oikean käden sormea merkiksi pystyyn ja osoitti: Vot kaksi kansaa... Suomen kansa ja tshuhnan kansa... Niin että, puhutaan sinulle, kumpaako sinä? Eh? Ja ne sormet yhä merkkeinä pystyssä hän siinä seisoi, katsoi vaativasti ja odotti.
KAUPPANEUVOS. No, vaan kumpaako sinä nyt pyydät minulta, Berthaa vai Kerttua? VALTER. Kerttua, Kerttua, johan sen sanoin. Armahin, suloisin Kerttu KERTTU. joka olet Sysmästä kotoisin VALTER. joka olet Sysmästä kotoisin, suostutko tulemaan omakseni? KERTTU. Kysytkö sitä nyt oikein vakavalla mielellä? VALTER. Aivan vakavalla mielellä? Entäpä jos ruppeen toas hoastamaan Savon murretta?
Sillä kun ajattelen jumalaa, ajattelen samassa myös sinua, enkä sitten tiedä kumpaako minä enempi ajattelen, se niin kummallisesti sotkeutuu, ja sitten minä taas ajattelen vaan sinua. Silloin minä aina tulen levottomaksi ja soisin että kaikki olisi entisellään. Mutta se menee pian ohitse ja minä taas uskon että tämä on ainoa tie elämään. Miksi en minäkin voi uskoa yhtä lapsellisesti? Niin, miksi?
Ei vielä keinotella valtiopapereilla, rautateillä tahi suurteollisuudella, ei kauppayrityksilläkään, joista hedelmät varmaankin suhuisivat voitonahnasten hollantilaisten, tahi vielä ahnaampien englantilaisten suihin; ei ole sanalla sanoen muuta neuvoa, kuin kätkeä nämä aarteet maanpoveen, tahi levitellä niitä maailman nähtäville; omistajan mieli määrää, kumpaako keinoa käytetään.
»Ja jos se pelko olisi esteenä», sanoi tyttö painokkaasti, »niin olisi parasta ettet menisikään. Sillä kumpaako sinä silloin enemmän rakastaisit, itseäsikö vai sitä, jota luulet rakastavasi?» Nuorukainen tuskin kesti hänen katsettaan. »Mutta jos minä pelkäisin sinun tähtesi?» sanoi hän miltei lämpimästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät