Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. syyskuuta 2025
Nyt vongahtaa oli vuoro Tydeun poian heiton, eik' ohi kiitänyt keihäs, vaan sydänkuoppaan iski, ja vaunuiltaan uros suistui. 19 Vaunuilt' Idaios heti karkkosi pois valioilta, astua tohtinut ei hän suojaks surmatun veljen; eip' ois itse hän päässyt alt' oman turmion mustan, mutta Hefaistos vei hänet turvaan, verhoten yöhön, jott' isän vanhan mielt' ihan tyyten ei mure murtais.
Kuin siellä, missä muurein suojaks linnaa alati uudet vallihaudat kaartaa, on paikan muoto, silmään sattuvainen, sen mukaisen myös kuvan tarjoo tämä. Ja niinkuin moisten linnain kynnyksiltä vie pienet sillat rantaan äärimmäiseen, niin täällä kallioiden alta johti kiviset polut poikki muurein, hautain luo syvänteen, ne johon päättyy, katkee.
Ranskan vallankumoustaistelijan nimi. Suomentajan selitys. Vapaus, Saksan rämeikössä, ellös kaahlo jaloin paljain, varustele itses valjain, sukat, saappaat etsiös sä. Syvään pääsi suojaks paina karvalakki tiivisvilla, että talven tienohilla säästyy korvalehtes aina. Saatpa kyllin ruokaa veikko, vastaisuutta kaikki lupaa, toki karta tyhmää hupaa, niihin kietoo ajan peikko.
Niin nyt Suomi, templin lailla, juuristansa rakentuu, Ruhtinaan ja kansan tahto siinä yhteen tajountuu. Viel' oi' aarre vartioitta, templi turvatta, Kansa, niinkuin lapsi, ilman miehen aseitta. Silloin Valtiaamme tahto liittyi kansan tahtohon: Ruhtinaan ja maansa suojaks' Suomi nosti vartion. Täysi-miehen vyölle vyötti miekan Ruhtinas, Löi kuin ritariksi kansan jalo Valtias.
Mut elon karvan kanss' ei kuitenkaan kadonnut rauha hänen muodostansa, vaaleissa vielä hänen kasvoissaan näin uljuuden, tuon tutun vanhastansa: tuo vakaa muoto mieleen mulle toi: viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. Ja katso! Uusi päivä tulikin. Hän synnyinmaalle suojaks säästyi vielä.
Kuin siellä, missä muurein suojaks linnaa alati uudet vallihaudat kaartaa, on paikan muoto, silmään sattuvainen, sen mukaisen myös kuvan tarjoo tämä. Ja niinkuin moisten linnain kynnyksiltä vie pienet sillat rantaan äärimmäiseen, niin täällä kallioiden alta johti kiviset polut poikki muurein, hautain luo syvänteen, ne johon päättyy, katkee.
Maamiehen kun ma kuulin sitte siellä Kulkeissaan työhön riemull' laulavan, Yömatkan päästä matkamiehen vielä Kun tervesnä näin tietään kulkevan, Niin vielä muistin, pait sen muinaisuuden, Sen suojaks' olevan maan rauhaisuuden. Tuokko. Ilkka. Viel' elää Ilkan työt, kenties Kauanki, kansan suussa. Hän eli niinkuin Suomen mies Ja kuoli hirsipuussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät