Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Kaikki muut kulkijat oikaisivat jäätä pitkin joen poikki, ja nuoriso huvittelihe siellä poikemmalla, luistinradalla, josta väliin vain sillalle asti helähti raikas nauru tai joskus sunnuntai-iltoina vaskitorvien tahdikas soitto.
"Mitä, tytär?" vastasi Harlow ja tuli aivan seinän ääreen. Hänen kasvoillaan ilmaantui, mikäli minä osasin eroittaa outo nauru kirkas, iloton, ja juuri siitä syystä kummallisen kamala, paha nauru... Monta vuotta sen jälkeen näin samanlaisen naurun, erään kuolemaan tuomitun kasvoilla. "Herkeä jo, isä", lausui Eulampia. "Me olemme pahoin tehneet. Me annamme sinulle kaikki takaisin. Tule alas!"
Kun naapureissa kehutaan ja kaukana pelätään, niin silloin se on niin kuin ollakin pitää, pojat! Ottakaa ryypyt... Pian minä annan teille selkään, jok'ikiselle... Annas Esa vähän puukkoasi tänne.» Vennu nauroi, Kaapo seurasi jännityksellä toisten peliä. Esalta pääsi kirous ja teeskennelty nauru: puukko oli poissa. Toisetkin nyt huomasivat, mistä oli kysymys, ja rupesivat nauramaan.
Menen tuhma tuonnemmaksi, Kulen kumma muille maille; Ei taia minun täheni, Kauttani minun katalan, Mieli mierolta vähetä, Ajatus kylän akoilta, Nauru naapurin tuvilta, Leikki lemmon loumajoilta, Silmän isku ikkunoilta, Välkytys kyläväliltä. Liika minusta laitettihin. Liika minusta laitettihin, Sekä laava laskettihin, Moni virhi viskattihin, Saatihin moni sanoma.
Ulos linjasta, ulos linjasta tämmöinen turkin trumpu!" Voipiko nyt löytää sen typerämpää vertausta? Mutta ihmiset olivat niin sanomattoman hilpeällä tuulella, että nauru rähähti pitkin koko linjaa. Ja vaikka Sillfors olisi sanonut viilipyttyä pukinsarveksi, niin olisi se herättänyt naurua sittenkin. "Ulos tämmöinen trumpu!" toisti Sillfors ja mäiskäsi pytyn menemään alas mäkeä.
Rinnakkain lähtivät töyräältä, huiskahtelivat sikin sokin, että jalkoja oli pystyssä kuin torrakoita. Yhteen myttyyn keräytyivät rinteen alle ja siitä kun selvisivät jaloilleen, niin alkoi semmoinen ilon metakka, nauru ja huuto. Sitten taas rinnettä ylös ja huiskeikkaa alas. Liisa pysäytti toverinsa ja kysyi: »Eiköstään minusta tule huono ihminen?»
Oot astunut nyt Suomen karhun laivaan miks, Catharina, rintas huokaisee? Kadutko, että vaivuit iloon, vaivaan sa miehen, jota murhe murtelee, mut joka hymyy, laulut liedot laulain, kun on hän orja onnen, lemmen paulain. Tuo luuttu tänne, hovipoika! Malja myös käteen, että virsi viriää! Kuin sinkoo kipinöitä sepon palja, niin neron välkkehiä neste tää. Kaikk' karkeloimaan! Soikoon nauru, nalja!
Muista tätä toinen kerta kun ylpeys pyytää sinua riivata! Toivon että nyt olet viimeisen kerran solvaissut köyhiä kunniallisia tyttöjä nyt olet kerran itse saanut tuntea miltä tuntuu tulla julkisesti pilkatuksi! Kaikuva nauru seurasi Joosepin puhetta.
No, no rakas Tellheim, toivoakseni ette päästä asioita niin pitkälle. v. Teitä naurattaa, hyvä neiti. Valitan, etten voi nauraa teidän kanssanne. Miksi ei? Mitä teillä sitten on naurua vastaan? Eikö nauraenkin voi olla hyvin vakava? Rakas majuri, nauru saa meidät pysymään järkevämpinä kuin paha tuuli. Todistus on tässä silminnähtävänä.
Mutta kun Hanna yhä jatkoi, kävi hän levottomaksi. »Hanna, kuita, lopeta jo. Mitä sinä oikeastaan naurat?» Hanna ei osannut vastata. Hän piteli kahden käden sydänalastaan kiinni ja nauroi vaan yhtä mittaa. Olga haki hänelle vettä juoda, rukoili häntä rauhoittumaan ja uhkasi viimein hakea äitiä avuksi. »Ei, elä hae», sanoi Hanna. Nauru muuttui uikuttavaksi valitukseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät