United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ikä painoi hartioita, vaan ei jäljelle hän jää: Eestä Suomen, eellä muiden, raatoi vanhus harmaapää. Työ on tehty, perusteena Vastaisuutemme se on. Työmies laski uupuneena Päänsä iki lepohon. Surren seisoo Suomen kansa, Lailla joukon voitokkaan, Jolta, juuri voittaissansa, Paras urho temmataan. Kunniata haudallansa! Hänen raivaamans on tie, Jota kulkee Suomen kansa: Uusiin voittoihin se vie.
Ol' pakkanen ja paukkui jää Ja kiilsi tähdet julki, Ja yöllä vanhus harmaapää Jo kuoloon silmäns' sulki, Ja kellot sanoi: pim pam pa, Ja Aik' ol' itse pappina, Yövahti myötä kulki. Ja suku juhlasaatossa Vei hautaan vainaajansa, Ja joulupukki harsoa Se kantoi sarvessansa, Ja tähtipojat huokasi, Ja almanakka nyyhkytti, Löi kello tornissansa.
Mutta vaikka lappalaiset joutuivat raivoon hänen sanoistansa, piti hän siitä vähät väliä! Sitten käännähti hän ympäri ja näki isänsä ja vaimonsa raivoisan joukon keskellä. Hänen isänsä, hänen vanha harmaapää isänsä, oi, kuinka vanhaksi hän oli tullut!
Näin haasteli Tapio harmaapää ja sitte me kättä lyötiin, ja kun oli lyöty tarpeeksi, niin tarpeheksi myös syötiin. Ja syödessä niin, me päätettiin, mikä tyttö se talosta naitaisiin. Kas, siinähän Tellervo vienosuu jo tuopilla oltta kantaa: »Oi, juo'os mun veioni väsynyt, olut Metsolan onnea antaa.» Minä oltta join, hän katseen loi, ja niin hän oli minun morsioin.
Majasta matalasta nyt ratsun etehen Käy ukko harmaapäinen, apua rukoillen. "Pois tieltä parempien!" niin hälle ärjähtää Komea Kauppi herra; pois väistyy harmaapää. Vaan poika pienokainen se kysyy taatoltaan: "Me voisimmeko tulla näin kurjaks milloinkaan?" "Hikoilla taivaan Herra kyll' aika lailla sais, Niin syvälle jos meitä hän sortaa koettais!" Näin vastas röyhkeästi ritari kerskaillen.
KALERVO. Taitaisiko ukko heikko, harmaapää mitään ryöväriltänsä kieltää, jonka kädessä henkensä on? Ota sotapaitani, sen paino sinun upottakoon. KULLERVO. Untolaisten vereen. K:N EM
Ei ollut wielä tullut ilmi Matin ja Kaarinan liitto, kun minä ensikerran tutustuin Honka=Kriston kanssa; hänen kuuluisat juuriteoksensa oliwat tämän tuttawuuden aikaansaaneet; Kaarina oli jo silloin Sanna=tädillään palweluksessa. Wanha, harmaapää oli ukko jo ensi tuttawuutemme aikana.
Eräs joen haara juoksi kolmella puolella leveänä, syvänä kaivantona sen ympäri; neljännellä puolella oli kaita kankaan taipale ja sitä myöten kulki raja molempain herrain tilusten välitse. Kun Gyldenstjerna ja hänen ystävänsä saapuivat paikalle, istui Torkel oven edessä vastoja tehden. Hänen vieressään istui vanha harmaapää mies, lammasnahkaiseen turkkiin verhottuna, jalat heinäläjään pistettyinä.
Erääsen taloon haettiin pappi jakamaan kuolemantuskissa taistelevalle parille sairaalle viimeistä lohdutusta. Vaan ennen papin saapumista olikin tuoni korjannut heidät, pappi halusi näitä kumminkin katsoa. Silloin isäntä, vanha harmaapää ukko, vei hänet kanssansa riiheen, jossa makasi rinnatusten pitkä rivi ruumiita, kaikkiaan kahdeksan, useimmat aikaihmisiä ja kaikki saman vanhuksen lapsia.
Tämä tähänastinen on näet ollut alkulausetta vain, jonka tarkoituksena on ollut todistaa, että me todellakin rakastamme taidekaunista. Nyt vasta tulee itse kertomus. Siellä Kolin lähellä oli kirkko, vanha ja huono. Ja harmaapää rovasti, joka näytti yhtä vanhalta kuin kirkkokin, oli pitkien, hiljaisten vuosikymmenien kuluessa uneksinut yhtä ainoata unelmaa ja toivonut sen toteutumista.