Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"No, minkä wuoksi et ota?" kysyi tarjooja jotenkin tuimasti. "Sentähden, että olen päättänyt olla ottamatta." "Otitpahan silloinkin ja kelpolailla otitkin", sanoi tarjoilija pisteliäästi muistuttaen. "Otinpa kylläkin, sen sinä oikein sanoit. Mutta siitäpä sainkin tekemistä niin paljon, etten ota enään koskaan suuhuni wäkewiä juomia", sanoi Matti lujasti.
Minulla ei ollut enempää kuin kolme paria jalkineita uudet ruskeat, vanhat mustat ja kiiltonahkasaappaat, jotka minulla ovat jalassa. Eilen illalla otettiin minulta toinen ruskeista saappaistani, ja tänään on varastettu musta saapas. Kuulkaa, oletteko löytäneet sen? Puhu suusi puhtaaksi, nahjus, äläkä siinä murjota?" Eräs pelästynyt saksalainen tarjoilija oli lähestynyt.
He eivät paikaltaan liikahtaneet eivätkä ääntä päästäneet, ennen kuin tarjoilija ilmoitti, että pöytä oli katettu ja kysyi, mitä herrat tahtoivat juotavaksi. Viinaa ja olutta! käski Antti. Ja shampanjaa, lisäsi Soisalo. Kaksi pulloa ... te tiedätte, minun merkkiäni. Voitte tuoda ne jo nyt pöytään. Oletko sillä tuulella? hymähti Antti hiukan kummastellen. Mutta samantekevä!
"Täällä, äiti", ehätin minä, ja oitis toi tarjoilija Petterillekin lasin.
"Ja sen tein minäkin", sanoi Baskerville, "joka ainoan tuuman minä tarkastin." "Ja silloin ei saapasta täällä ollut." "Siinä tapauksessa on tarjoilija luultavasti tuonut sen tänne meidän syödessämme." Saksalainen kutsuttiin sisään, mutta ei sanonut tietävänsä mitään asiasta, joka pysyi selittämättömänä.
Luuletteko, että me olemme tässä millään näyttämöllä? Tarjoilija teki työtä käskettyä. Soisalo reikelöi oven hänen jälkeensä, ojensi lehden Antille ja heittäytyi itse huolettomasti nojatuoliin. Lue! sanoi hän lyhyesti. Hän oli jälleen aivan tyyni ja rauhallinen, mutta lumivalkea kasvoiltaan.
Kaksi miestä istui likööripuolikkaan ääressä, pöydällä oli kahvintähteitä, seltteripulloja ja pari kynttilää, jotka valaisivat heidän kasvojaan; muu huone oli pimeä, ja etäämpänä seisoi uninen tarjoilija tyhjennettyä tiskiä vasten nojaten. Toinen heistä oli vaaleatukkainen ja avokasvoinen, hänen äänensä helähteli iloisesti ja sointuvasti.
Ujostuttaa tahtoi Viijaa, varsinkin silloin, kun tarjoilija lasia tuodessaan katsoi niin hymysuin jokaiseen ... mitä lienee ajatellut. Santtu ei ujostellut, hän oli mielestään voiton kukkulalla ja haki, kun toiset lasit oli juotu, kukkarostaan suurten setelien seasta pienempää rahaa, jolla olisi maksanut. Siihen asti kävi kaikki hyvin, mutta sitten lähti asiat menemään huonosti.
Yhtä vähän kuin pelkään, että tarjoilija halveksuu minua sentähden, että olen lääkärinä palvellut häntä, yhtä vähän johtuisi mieleeni halveksia häntä sentähden, että hän palvelee minua tarjoilijana». Päivällisen jälkeen kuljetti isäntäväkeni minua kaikkialla rakennuksessa, jonka laajuus ja muhkea rakenne herättivät ihmettelyäni.
Olihan kuin olisi kuolema kulkenut läpi huoneen, eikä vain kuolema, vaan rikos, häpeä ja kunniattomuus!... Syntyi jälleen syvä, pitkä vaitiolo. Täytyyhän meidän syödä kuitenkin, virkahti Soisalo vihdoin raukeasti. Hän avasi oven, painoi sähkönappulaa ja antoi määräyksensä. Sitten he istuivat jälleen äänettöminä kuin kuvapatsaat. Tarjoilija sai tulla ja mennä.
Päivän Sana
Muut Etsivät