Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Mut siinä kun uursit ja puursit, se pieni, min henkesi syrjähän heitti, niin suurtui, että muun kaiken se peitti. Sa itsesi katkerin vihamies! Sävel: Integer vitae. Vaikerrusta ei: elon, kuolon kuormat mieliä miehekkääll' ovat kannettavat. Hehkuu helka-yöt, tulet toivon tuikkaa, haipuvat hautaan.
Vähän väliä kuului sisältä vaikerrusta, milloin heikompaa, milloin taas tuskallisen kovaa. Yrjö silloin herkesi aina hengittämästä ja puristi käsiään niin että luut ratisivat. Eikä näkynyt kupparia! Mutta vihdoin viimein hän kumminkin tuli. Joutuun, joutuun! huusi Yrjö ja nousi seisoalleen. Sarvet kalisivat kupparin nyytissä. Tupaan menivät Lotan kanssa ja painoivat oven kiinni jälkeensä.
Kaikki äänet vaikenivat, kun vanhus loihe laulamaan: «Tuiki turvamme Jumala, Isä ihmisten ikuinen, Kujerrusta kuule Kuikan, Vaikerrusta vaivahisen! Ota orvot turvihisi, Vaippas alle vaipuvaiset, Saata saarehen Valamon, Päästä paikkahan pyhä'än!
Kävimme jälleen suuntaan vasempahan, kuin hekin, katsoin vaikerrusta vaivan. Mut tautta taakkansa tuo lauma raukee niin hiljaa kulki, että seura uusi meill' oli joka jaksannalla jalan. Siks sanoin Mestarille: »Etkö löytäis jotakin, jonk' ois tuttu työ tai nimi, jos käydessämme silmin sinne vaanit?»
Häll' onko vaatimista, Jolle Luoja kaikki suo? Kun mailman riemut ratki Hänelle tarjoutuu, Miks lisää vaan hän itkee Ja orjaa halveksuu? Ei! laula, lintu pieni, Ain' autuudesta vaan! Lauluusi vaikerrusta En sekaa milloinkaan. Kesäisin pesäs laadi Majani vierehen, Mua neuvo aamuin illoin Olemaan iloinen. Kevät-aamu.
Lucia, vihollinen kaiken julman, nous, saapui paikkaan, missä istuin minä yhdessä Rakelin, tuon vanhan, kanssa. Hän näin: 'Beatrice, tosi kiitos Luojan, miks auta häntä et, mi niin sua lempi, hän että jätti rahvaan raa'at laumat. Sa etkö kuule vaikerrusta kurjan? Nää etkö, kuin hän kera kuolon sotii joella, jost' ei kehumista meren?
Mutta vaikk'ei minun ja minun vaimoni tulisi tehdä muuta, kuin kiittää ja riemuita niin autuaallisesta ja pyhästä lopusta, jonka kautta hän on välttänyt lihan, mailman, Turkkilaisen ja perkeleen vallan, on kuitenkin luonnollisen rakkauden side semmoinen, ettemme voi erota hänestä ilman huokauksia ja sydämen vaikerrusta. Kiitä sinä siis Jumalaa meidän sijastamme.
Häll' onko vaatimista, jolle Luoja kaikki suo? Kun maailman riemut ratki hänelle tarjoutuu, miks lisää vaan hän itkee ja orjaa halveksuu? Ei! laula, lintu pieni, ain' autuudesta vaan! lauluusi vaikerrusta en sekaa milloinkaan. Kesäisin pesäs laadi majani vierehen, mua neuvo aamuin, illoin olemaan iloinen. J. L. Runeberg Kaarlo Forsman. Joulukuusi.
Laskien samaa matalaa, kamalaa, surkeata vaikerrusta shaaliinsa, lähti hän pois. Kun ovi sulkeusi, katseli pikku Em'ly meitä kolmea hätäisellä tavalla, kätki sitten kasvonsa käsiinsä ja rupesi nyyhkimään. "
ja viime yönä täys jo kuudan oli; sen varmaan muistat, sill' ei vahingoksi kuu sulle ollut syvyydessä korven.» Noin puhui hän, me astuimme sill'aikaa. Yhdeskolmatta laulu Sillalta sillalle näin haasteloissa, joit' ei mun Näytelmäni laulaa mieli, tulimme kaaren kukkulalle, jääden syvyyttä uutta Malebolgen ynnä tuon turhaa vaikerrusta katsomahan; se mulle synkkää synkemmältä näytti.
Päivän Sana
Muut Etsivät