Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Barbarein mielet valtas pelko, kauhistus, He huomas petoksen, sill' eihän hymni tuo Pakoa varten juhlivasti raikunut. Koht' uljaasti se pieni parvi rynnisti, Heit' innostutti sotatorvein toitotus, Ja heidän hyökätessään huuto kajahti Mon'ääninen: nyt, Hellaan pojat, edespäin! Pelastakaamme vaimot, lapset, isänmaa! Pelastakaamme pyhyys suurten jumalain Ja isäin haudat! Kaikest' on nyt ottelu!
Mut mentyä myrskyn Se aalloilla on Taas nähtynä laiva, Tuo uppoamaton. Ja purjeet ja laiva On ollut kuin uus. Taas pettyi ne, jotka Sen turmaa jo huus'! Näin myrskyjen jälkeen Se uudesti ain' On ehommaks tullut Ja uljaammaks vain. Jos myrskyt, jos hyrskyt Kuin ruhjoneet ois, Koht' turman ne jäljet Taas hälveni pois. Tok' ei ole laivan Se ansio vaan, Ett' aalloiss' ei käynyt Se uppoamaan.
Pyörän viereen vaunuiltaan uros itsekin suistui, kyynärpäät, suut, sieraimet verivammoja saivat, 385 otsakin rikkoutui liki kulmia; kyynelin silmät silloin täyttyivät, kipu salpasi raikuvan äänen. Koht' orot ohjasi nyt kaviokkaat Tydeun poika kauas kaikkien eelle; Athenepa intoa niihin kiihteli itse ja soi hänen voittaa kunnian kuulun. Mies lähin vaaleva taas Menelaos ol', Atreun poika.
Min teitte, tiikerit te, eikä lapset? Isänne, vanhan, kunnon miehen, jota Pörröinen karhu kunnioittain nuolis, Te teitte hulluks! Julmaa, luonnotonta! Kuink' oiva veljeni voi sitä sietää, Tuo mies, tuo prinssi, jota niin hän suosi? Jos taivas koht' ei ilmi-enkeleitä Tuon julman teon suistajiksi laita, Niin seuraus on: Ett' ihmiset ne syövät toisiansa Kuin meren pedot.
Vaan Kulnevist' ei tiettykään, ennenkuin sota lähestyi; kuin myrsky merell' äkkiään hän silloin ilmestyi, niin ankarana, outona kuin pilvest ukkossalama, ja nähtiin koht', ens' lyönnistään, mit' oli miehiään. Ol' leikist' illall' uupunut niin Suomen mies kuin Ryssäkin.
Erotin hyvin kultakutrit heidän, mut kasvot huikaisivat katseheni kuin liika aina aistivoiman murtaa. »He saapuu helmasta Marian», sanoi Sordello, »laakson vartioiksi tämän kyykärmeeltä, mi kohta, koht' on täällä.» Kun tiennyt en, se mistä, milloin tulis, ma jääksi jähmettyen käännyin, liityin likemmä ystävääni uskolliseen.
Herää toiset vuoteissansa: »Miksi hätäkello kaikuu?» Toiset rientää huoneistansa: »Mistä melske, huudot raikuu?» Kohta kertoo liekinhulmat idän, lännen taivahalta: »Kaupungiss' on ryssät julmat, raivoo raakalaisten valta!» Koht' on kaikki liekkimerta; kuka ehtii, pyrkii linnaan, kalvat kalskaa, vuotaa verta; päivä koittaa kirkkahinnaan. Mutta hätäkello kaikaa!
Aina kun käänsihe vain uros askelnopsa Akhilleus virtaa vastaan nähdäkseen, kera vainosivatko kaikk' ikivallat muut, asujaimet aukean taivaan, virtapa taivassyntyinen heti ankaran aallon koht' yli hartian löi, ja hän poukkosi pois heti maasta hirmustuin, näet uomastaan ulos vyöryvä virta herpasi polvet hältä ja maan repi jalkojen alta.
Käy toki vielä katsomassa. Minä saatan sinut ainakin laivasillalle ja toimitan sinulle ajurin. 4:äs KOHT. Te tahdotte kai siivoa täällä. Minun pitää kai poistua. Kuin tahdotte. 5:es KOHT. Sigrid, Erkki, Nanna. Nanna! ja Erkki! Niin! Me läksimme laivalle saattamaan maisteri Vikstedt'iä, joka lähtee Ameriikkaan siveellisyysasiaa tutkimaan. Oi kuinka ilta on kaunis!
Saaliiks saamme ne siis, minä toivon, jos sama vain lie sullakin mieli, he yhteist' ei näet ryntäystämme kaiketi torjua jaksa ja tuimaa taistelovimmaa." Virkki, ja totteli koht' Ankhiseen aaluva aimo. Kohti he ryntäsivät, lujat varjeinaan sotakilvet, sonninvuotaiset, kovat, kuivat, vaskevapinnat.
Päivän Sana
Muut Etsivät