United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puettuna, juhlallisna seisoo Impi kaunis, sinisilmänen Vaipuu unisena äitins helmaan, Nukkuu kantajansa povelle. Mutta ulkona käy raitis myrsky, Pauhaa mänty satavuotinen, Työstä kotihinsa miehet käyvät, Kotihinsa karjat laitumelt. Ahol tuulisella hyppeleevi Karitsainen emons ympäril. Mutta nukkunut on äitin helmaan Kaunis tyttärensä ainiaaks.
Ja poijes tyttö lähti, Hän läksi selkään yön. Taivaalla välkkyi tähti, Se katsoi tyttöhön. Oi, äiti, säkö sieltä minua katsahdat? "Oi, milloin luokses pääsen, kosk' päivän' loppuvat?" Näin lausui tyttö raukka, Hän vaipui lumellen, Ja valkee lumi vaippa Nyt peittää tyttösen. Hän äitins' luokse pääsi ja luokse Jumalan, Hän enkelinä piennä on iloss' taivahan. Aamulla renki rouvan Löytävi tyttösen.
Vanha vaimo vilpitön kun äkkäs Kevyen tuon lauseen röyhkeyden, Pahastui ja kohden astui, virkkain: "Paronessa, kaksi vuotta on jo Tämä lapsi omin heikoin sormin Itsens', äitins', siskons' elätellyt. Lukea voi ne harvat hetket, jotka Hän täll' aikaa levolleen on suonut.
Kuningatar, äitins', Elääpi hänen katseistaan; ja minä Se onneksiko lie vai turmioksi Niin äitiin sydämmin ja mielin kiinnyn, Ett' ilman häntä oisin niinkuin tähti, Mi radaltansa luistaa. Toinen syy, Jok' estää mua julkisyytoksista, On rahvaskansan suuri rakkaus häneen; Se suosiollaan hänen syynsä peittää Ja viat kääntää ansioiks, kuin lähde, Mi kiveks muuttaa puun.
Niin liukas perkele, kuin hänen äitins', On moisen aasin synnyttänyt!
KNUUTI. Hän varmaan yhtä vähän siitä ties, Kuin Valpur, sillä asiain näin ollen Kokivat äitins' sitä kyllä peittää. Thord Huusfrei vankka Sigurd kuninkaan Ol' urho, hurja kuin tää Reinen Sigurd. Tuo Thord hän nuoren Aksel poikans' antoi Viis vuotta pakanana, kasteetta Vaan juosta.
Näinpä äiti kerran kertoi mulle: Lasna ollessas tääll' asui tyttö, Kuudentoista vuoden vanha Jenny. Ommellen hän istui kammiossaan, Ompel' uutteraan yöt päivät usein, Omaks' ynnä äitins' elätteeksi. Ol'pa sentään ihme ettei tästä Nuoren neidon terveys ja iho Haittaa kärsinyt.
Ja valhetta en uskokaan, Eloss' on poika kallis! Ja kohta, kohta saapuu hän Luo äitins hellän, itkevän". Ja siitä päivin järkeään Ei Sanna enää saanut, Yks miete vaan ol' mielessään, Ja hokemast' ei laannut: "Jo kohta, kohta saapuu hän Luo äitins hellän, itkevän!" Ja vuodet pitkät vietti hän Näin synkkää eloansa Rannalla meren hyrskyvän, Höpisten lausettansa.