Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Mutta hänen lähdettyänsä ryhtyi äiti, Eevastiina, puuhailemaan aamiaista miehellensä: Ensin hän tarkasti päivän kulusta, joko aamiaisaika pian tulee: Sitä tarkatessansa hän kumartui hieman pikku akkunan edessä, katsoi niin tarkasti, että veti silmiä suuriksi avatessansa otsanahkansa kureille, sai selvän ajan kulusta ja hääräili nyt keittopuuhissansa.
Surullisena oli näet Eevastiina ehdottanut: Pidettäisi yhdessä ne, niin ei menisi niin paljon tuota kahviakaan... Kuka näissä köyhissä oloissa jaksaa sitä ostaa semmoiselle joukolle. Ja miten autiolta tuntui nyt tupa! Ja miten surulliselta! Silmiänsä huivinkulmalla kuivaillen valitti Eevastiina: Hyvä lapsihan se vielä oli... Ei tuottanut vanhemmillensa surua eikä murhetta...
Eevastiina yltyi itkemään ja valitti: No mikä hänet nyt piti villitäkin menemään sinne järvelle... Ja eivätkö nuo ihmisetkin nyt voisi pitää noita veneitään ja muita ryllyitään kotonaan, jotta eivät olisi viattomien lasten turmiona ja paulana. Niin jatkui. Viimein heltyi Antti Juhana ja arveli: Eipä sitä tiedä vaikka olisivatkin vielä elossa... Kun olisi kylänväen avulla ensin etsiä metsästä.
Vaan onneksi palasi toki silloin Antti Juhana lounasta syömään, vilkasi ensin pöydälle, sitten liedelle ja istahti niin synkkänä, että Kaino Josefiinakin sen huomasi ja vaikeni. Eevastiina ensi aluksi hätäytyi, mutta kun mies murjotti aivan äänettä, ehti hän saada malttinsa ja ruveta selvittelemään asiaa kiertotietä.
Ei, epäsi Eevastiina ja Kaino Josefiina päivitteli: No, minnehän tuo pojan elävä taas hävisi...! Semmoista se on, kun ei jouda ihminen kunnolla lapsiaan kurittamaan! Laitat asialle, niin kohta taas saat itse lähteä perästä juosta oikasemaan... Hän vilkuili ympärillensä ja kysästä heläytti: Missäs se teidän poika on?
Eevastiina selitti lähettäneensä Oton hakemaan soppasiirappia, ja se nyt viipyy. Antti Juhana imeksi kotvan aikaa piippuansa ja murahti jo synkkänä: Olisitpa sinä itsekin joutanut sitä hakemaan, niin ei olisi viipynyt. Eevastiina huokaili asiaa sotkeaksensa jumalisena. Taas lisäsi Antti Juhana: Eivät tässä työt olleet esteenä... Sutisen akka käy päivätöilläkin ja kuitenkin ennättää ruuan laittaa.
Kauan sieti Eevastiina tekeytyen jumaliseksi, mutta vihdoin hän huudahti: Senkö paha henki sen pojan vei, kun se ei tule...! Otto hoi...! Ot-to! hän huusi lopuksi ovelta. Suutuksissaan lähti Antti Juhana työhönsä syömättömin mahoin ja päätti olla uhallakin ruuatta aina lounaalle asti. Vihoissaan karttasi Eevastiina sillä aikaa tuvassa ja oli jo unohtaa koko siirappiasian.
Ainoapa hän oli! kujerteli Eevastiina ja nyt ilmotti Nikodemus kuiskailun tavoin: Mutta siksipä annetaankin sinulle esikoisesi jälleen elävänä! Isä ja äiti joutui ymmälle. Pitkältä sai Nikodemus selittää asian vaiheita, ennen kuin se selkeni. Aluksi molemmat tavallaan riemastuivat. Mutta Nikodemus, jonka olo oli nyt vaatteiden tähden epämukava, nuuskaili ahkerasti ja kertoi lisää.
Eevastiina oli seurannut keskustelua ja huokaili nyt: On ... on sitä tällä köyhällä koettelemusta... Kaikki telehvoonit ne vain sen harteille taakkaa tuovat ... kaikki ne vain lisäävät köyhän kuormaa. Niin kuin tää mikä? kysyi siihen lautamies Koljonen, joka juuri tuli tupaan siltavoudin kanssa ja kuuli Eevastiinan valituksen.
Ka siirappiahan se lähti kaupasta hakemaan! yritti hämmästynyt Eevastiina ja lisäsi: Mutta sille tielleenpään tuo jäi.
Päivän Sana
Muut Etsivät