Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Oton äiti, Eevastiina, odotteli jo poikansa tuloa, sillä soppavesi rupesi jo kiehumaan. Tulta kohennellessansa hän puheli: Eikö se nyt ikään tule! Vesikin siinä jo kiehuu! Kului vielä joku aika. Hän pelkäsi miehensä suuttuvan, jos ei ruoka ole aamiaiselle tullessa valmis, meni rappusille ja huusi: Otto hoi...! Etkö sinä jo ikään tule! Mutta turhaan hän odotti vastausta.
Mitä? pääsi Kaino Josefiinalta ja Eevastiina hämmästyi: Mitä se nyt tämä Makkosen Sulo höperöi? Sulo istahti ja veti kintturemeliään tiukemmalle. Antti Juhanakin nyt äänsi tyynenä: Mihinkä ne hukkuivat? Ka eiköhän ne tähän tään kylän järveen, yritti Sulo Roobert, mutta Kaino Josefiina keskeytti hätäillen: Mitä ... en tässä jo paremmin sano, se tää Makkosen renki tuolla tavalla säikyttelee!
Niin kovin kaiveli mieltä äskeinen hiljainen riita. Mutta puolenpäivän korvissa tuli tupaan hätäytynyt Esan äiti Kaino Josefiina ja tervehti siunaillen: No mihin ihmeen reikään se meidän poika on pudonnut, kun sitä ei täälläkään näy...! Kävikö se täällä lainaamassa sitä siirappia? Eihän se, hämmästyi Eevastiina.
Niin alkoi katkera juonittelu. Tuli jo iltapäivä. Yhä jatkui jurnuttelu. Jo huokaili Eevastiina ilkeästi: Mutta onpa tuo osannut vaimonkin silmät soaista ... on se osannut pimittää vaimon, kun se on kaikkien pahantekijöiden kelkkaan sen suostumaan saanut...! Hoh-hoi sentään!
Raskas, synkkä äänettömyys seurasi niitä sanoja. Vieraiden lähdettyä selvisi Eevastiina ja pitäen varansa, ettei mies pääsisi häntä taas onnettomuudesta soimaan alkoi hän sille juonitella, syyttää telefoonin särkemisestä. Hartaalla äänellä kaikerteli hän: Kun sitä olisi siinäkin asiassa uskonut ja luottanut sanan apuun, eikä siihen omaan voimaansa, niin ei olisi tätäkään tullut.
Tämä väliaika oli ollut taas toraista sekä Antti Juhanan, että Urho Ernestin mökillä. Eevastiina oli juonitellut ja mies murjottanut. Joskus oli ollut ilmiriitaakin. Mutta viime sunnuntaina oli tapahtunut pieni mielenmuutos. Hukkuneiksi otaksuttujen lasten kuolema oli ilmotettu kirkossa. Heidät oli siunattu kuolleiksi. Heidän puolestansa oli pappi lukenut tavallisen esirukouksen.
No kysy Nikodemukselta, jos et usko, murahti mies siihen. Siten oli saatu taaskin jonkunlainen sovinto aikaan ja Eevastiina keitti jo kahvit ja he joivat yhtaikaa, samassa pöydässä. Se sopu ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen. Tämän sotkuisen asian selviytyminen toi näet uusia kohtauksia puolisoiden muutoin verrattain tyyneen elämään.
Vihdoin päätti Antti Juhana asian, sanoen: Ka, anna Eevastiina ne poikavainajan hynttyyt... Ei tässä enää niille toista pitäjää kuitenkaan tule. Ja nöyränä, murheellisena kokosi äiti poikansa vähät vaatteet ja antoi ne nyytissä Kerttu Aurooralle.
Mutta yhä vielä toivoivat kadonneiden vanhemmat parasta. Oli lähetetty hakemaan venettä toiselta rannalta, että saataisiin Auvisen vesiajolla oleva vene rantaan ja voitaisiin alkaa naaraus. Sillä aikaa lähti Eevastiina Pinnasen mummon Sievä Magdaleenan luo tietoja saamaan. Tämä Sievä oli usein löytänyt varastetut tai kadonneet esineet ja osasi ennustaa ja povata.
Päivän Sana
Muut Etsivät