United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vasta syksyllä kun sorja Ville häänsä vietti sekä toisen naisen torppaan tuonne lahden taakse saattoi, silloin vasta Tilta tarun uskoi ynnä paljon, paljon muuta myöskin, jot' ei ennen ollut uskonunna. Ne karkelot niin oli hauskat, soi soitto niin hurmaavaan, ett' aamuhun huilasi aika mitä äiti nyt virkkaakaan!
Noin häilyen, heiluen kaksittain hovikeijuni kentällä väikkyy, satakielet ja rastahat raksuttaa, mut karhut ne kateina katsoa saa, kun satujen kuningas ruhtinoi ja uhrina Ukolle karkelot soi puun latvoissa päivä jo läikkyy.
Sua katson ma hiljaa henkien kuin kuvaa äitini armaan ja uskon, ett' enkelit lapsuuden nyt lähellä liikkuvat varmaan. Jo lapset laivoja veistää, jo karkelot kyliltä soi, kevät laulaen lehtoja astuu ja kumpuja kullervoi. Suvituuli jo Suomehen saapui, puki nuoriksi nurmet ja puut Oi, joutuos impeni nuori, jo häitänsä viettävi muut! Oi poimikaamme, oi poimikaamme tien varsien vaapukoita!
Se halasi minua, ja vyötäisistä puristi! 'Ka, olet lihonut ja pulskistunuut, Anja', sanoi, 'mutta yhtä hento on vartesi kuin ennenkin'. Tule pian, Marja! Tule! Sukaise päällesi puhtaat! Nyt syövät miehet, sitten panevat levolle illalla on karkelot, lähtevät ehkä jo huomenna. Kuule, sen on parta kasvanut, mutta muuten se on niinkuin ennenkin kuninkaan poika! Joudu, pian!» Marja avasi nyytyn.
Näin ainako lempi palkitaan? Ei sentään Jarl-herran ja Anne-Marien!» Vaan yössä jatkuvat karkelot ja ruusupensaassa pieni Chelotte hän itkee katkeran kyynelen. Kuu käy yli kartanon hymyillen. Sen hoivass' on nuoret kohtalot ja nuoret haavat sydänten. H
Hän jättää karkelot, vaikk' ulkoisalla tuul' ulvoo, huokaa synkkä metsä, maa. Yön, myrskyn halki, rakeen rankan alla, hän samoo eikä rinnan rauhaa saa. Hän Liivin linnojaanko miettii, vaiko jo hänet raivottaret saaliiks saiko?
Joka voitti Pohjolan isännän! Joka suisti hiiden hirven! Joka koppoi Kyllikin korjaansa! Kenenhän ensiksi ottaa? Astu, tyttöni, eturiviin, että näkee, jos hyvinkin tahtoisi sinut ensiksi ottaa!» Vartokaamme, valitkaamme. Katsokaamme, kiertäkäämme. Ei pidä kiirettä Kauko. Sai huoletta ennen, kenen tahtoi. Pysähtyivät karkelot ennen, kun tanhualle astuin.
Siirtäkäämme ilot ja karkelot ja juomingit tuonne vastaisen vaaran rinteelle. Kirves kädessä siellä karkelemme, nuorukaiset ja neidot kassaroita heiluttavat. Ja Jorma kannelta soittaa! Jorma ei ollut tähän saakka mitään virkkanut. En minä haltijain uhripyhiä häpäise arkitöihin menemällä. Vanha on Jorma ja viisas, mutta viisaampi on vielä haltija ja paremmin etunsa ymmärtää.
Nyt minä puhun niin, että kivetkin heräävät ... ja toivottavasti he nyt minua ymmärtävät. Voudin talossa oli sinä yönä suuret juomingit ja karkelot rahvaankin tuvassa. Iso oluttynnyri vuoti tuvan karsinassa kaikille, jotka sitä tahtoivat. Panu oli kieltänyt miehiään päihtymästä, mutta salli heidän hyppyyn osaa ottaa. Ylinnä muista keikkui Kuisma.
Miehet, uskottepa, että olen hullu Teille avatessain sydämmeni näin. Mutta näiden kierrostuulten kiljuessa! KASPER. Minä seison ihan kierrostuulen keskel. KASPER. Tyttäreni, nosta pääsi korkealle! ALMA. Miehet, uskotteko, että olen hullu? ELINA. Ei; he kyllä käsittävät toivottoman Lemmen hurjat, huohottavat karkelot.