Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ja Eeva seisoi hänen rinnallaan ja katsoi säteilevin silmäterin pois, kauas hiihtojoukkoon katoovaan, Kun toiset ympäriltä vähin erin jo alkoi hajaantua, viipyi hän ja näytti jotain syvää miettivän. »Se vasta mies»! hän lausui korostain. Ja Flöjberg myönsi. Jospa häntä vain nuo kolme sanaa tarkoittaneet ois! Oi, niistä elämänsä antaa vois!
HANNU. Aseen kilinää! Flöjberg. Sa kuuletko ? HANNU. Se vihollinen on. Pois paikoilles! FL
Ja Flöjberg lauloi: »Sata-Satakieli, jos mull' ois valta, niinkuin mull' on mieli.» Mut Satakieli, hänpä hiipien jo oli tullut miesten etehen. Hän katsoi heihin silmin kiiluvin, mut kääntyi luota tumman Flöjbergin ja liukui luokse Hannun, vaalean, ja Hannun pellavaiseen tukkahan hän hautas kätensä, siit' tempaeli ja nauroi, siritti ja silitteli.
Mut Hannu käsivarsin väkevin hän tempas Satakielen sylihin. Ja metsästä iyy-iyy-iaa soi helkkyen: tsha-tsha-tsha-tsha-tsha-tshaa! Ja ystävykset seisoi vastakkain ja viha leimus heidän silmissään. Sai Hannu viimein: »Flöjberg, lähdetään!» »Ooh, veikkoseni, Herran haltuun vain, jos kiire!» »Flöjberg!» »Mene hiitehen! Sun tähtes toista kertaa naisest' en ma luovu.» »Flöjberg!»
Tie, jonka poikki on rakennettu matala varustus. Vallin harjalla Himalatan tasavallan lippu. Takana ampumahauta. Hannu ja Karl Flöjberg varustuksen suojassa. FL
Hän ketä katsoi silmiin, sekaantui ja yönsä valvehilla uneksui. Maan matoisen hän muutti taivahaksi, hän teki pelkurinkin rohkeaksi, jos suosiotaan soi hän hiukan vertaa. Mut rakastanut oli kaksi kertaa sen puolet maakuntaa jo kohta ties : Karl Flöjberg ensimmäinen onnen mies ja toinen Hannu. Ah, mut uudelleen nyt tunsi Hannu onnen kääntyneen!
Kaikki harmin syy, se eilinen se »peruukkien» tähden se oli tyhjää tätä yhtä nähden: Karl Flöjberg Eevan kanssa kahden nyt! Niin oli kuin ois kaikki pimennyt! Juur eilen vannoi Eeva viime kertaa, hän ettei Flöjbergistä hidun vertaa nyt enää piitannut, ei lähellään hän muka häntä tulis kärsimään! Niin oli mieleltänsä muuttuvainen, niin täynnä petosta jok'ainut nainen!
Ja ennen kuin he tiesi itsekään, huus koulun uhmahengen, Catilinan, he kunniaksi hurraan äänekkään. Kuin vimmattuna huusi Flöjbergkin ja sydämessään tunsi kuitenkin hän että Eevan tänään kadottaa. Nyt auttamatta hänet Hannu saa: jos tuossa Pouttu ottaa palkinnon, jää Flöjberg ikiajoiks varjohon.
Hän oli harmissaan ja äkeissänsä, mut sentään hiukan paremmalle päälle hän tuli, seisten alas päästyänsä näin äkkijyrkimmästä hyppyristä se hyvä suuren mainehensa tähden: se tiedettiinhän, Hannu laski, mistä paits häntä tuulihattu Flöjberg vain ja hänkin ainoastaan Eevan nähden. »Quo usque tandem...» kuului kajahtain ja luokka lausui tunnustuksen julki.
Ja tietty, vaaraton ei tehtävä. Vain yksi lupaus: te teette minkä voitte, enempää en pyydä. Kapteeni, nyt rientäkää!» Viel' oli hetki aikaa aamuhun ja vahdinvaihtoon, ratsuinensa kun täysravia jo Hannu laski yöhön, Karl Flöjberg mukanansa, hauskaan työhön ain' yhtä valmihina. Loittonivat ja vihdoin kaukaisuuteen katosivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät