United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
HANNA. Nojaa päätäsi tuohon minun olkapäähäni. Noin. Onko hyvä nyt? MAIJU. On. HANNA. Jos koettaisit nukahtaa hiukan. Painapa silmäsi kiinni. MAIJU. Hän sanoi peljätä... Ei tarvitse peljätä... Minkätähden hän sanoi peljätä? HANNA. Nuku nyt pois eläkä puhele enää. Ole vallan hiljaa. MAIJU. En minä saa unta. Saanenko koko yönä. HANNA. Jos malttaisit olla rauhassa siunaaman hetken.
Saanenko koskaan enää, pitkänkään ajan perästä, kummeksien katsella syntymä-seutujani ja köyhän hökkelini turpeista luotua kattoa, näitä kaikkia, joitten haltija ennen olin; saanenko enää ihmetellä harvassa kasvavia tähkäpäitä pelloillani. Jumalaton soturi on omistava nämät hyvästi viljellyt vainiot. Muukalainen on ottava nämät viljat. Kah, minne eripuraisuus on saattanut onnettomat kansalaiset!
Se missä rauhan saapi, Miss' loppuu tuskani? Niin, missä saanen rauhan? Sen Luoja tietävi. Saanenko sitä ennen, Kuin jäähtyy rintani. Elias. Laula armas impyen', Laula iloks minullen, Laulus' syömmeen levon saa, Huolet, murheet karkoittaa. Riemu täyttää rintani, Lepo vaipuu syömmeeni. Siispä laula, impyen', Silloin kun oon murheinen. Heti kaihon' katoaa, Rauha rintain valloittaa.
Toisella kertaa minä näinikään istuin, ei mentynä pakoon, vaikka olisihan sitä silloin päässyt lapsen itkulta, kuolluthan se oli. Minä istuin näinikään kuin nyt tässä. Minä olin parempi, kun kutsuttiin viimein kamariin. Nyt olen taas halpa ja huono, no minä istun niinkuin halpa ja huono, näinikään kuin siellä silloin, kun olin huono. Saanenko tässä istua, ei minun kylässä annettuna istua.
"Saanenko enää milloinkaan maailmassa nähdä sinua Rejer!" oli kirjeessä äidin suurten huokausten seassa.
Jos minä tein sen, että otin toisen emännän ja pysyin kotonani, niin talona olisin, mutta rupesin noita s n hylkyjä kuulemaan, niin saanenko penniäkään takaisin rahoistani, joita työnsin noiden hylkyjen asioihin. Mutta viimeiseen asti minä koetan ottaa.
Saanenko minä sanoa Vielä viimeisen sanani? Jos on paljon piikojakin, Niin on piika parkojakin, Jotk' ei outa ollenkana Puhemieheltä puhetta; Kesällä kenossa kaulan, Talvella takana silmin Läpi kirkon kiitelevät, Kenen keksivän pitäisi, Josta into iltapuolla Tietä neuvoisi tilalle. Itse alkavat asian, Ett' on aina aian kunkin Sitä myöten mylläriä, Kuin on myllyt mieltä myöten.
KUNINGATAR. Ja sinä minun sinä, Henrik, lähetät vartijat pois, sinä ratsastat minun kanssani yksin Dunbar'in vahvaan linnaan? DARNLEY. Mitä vaan tahdot. KUNINGATAR. Henrik, liittolaiset pois ja kaksi satuloittua hevosta! DARNLEY. Minä riennän!... Mutta ... jos minä hyvänä enteenä, lahjana edeltäpäin... KUNINGATAR. Mitä tarkoitat? DARNLEY. Saanenko silmäyksen ja suudelman?...
Teiltä, ruhtinas, Nyt viimeksi mä kysyn: viedäänkö Mua elävänä haudattavaksi, Vai saanenko mä vielä maailmassa Mun omiani koskaan kohdata?" Nyt jalomielinen Poteinkin nousi Ja häntä käteen tarttui, virkkoi noin: "Sä Wolmar Paulowitsch, mä hyvin tunsin Isänne, vieressäni seisoi hän Jyryssä tappeluin ja hänen tähden Mä soisin keventää nyt ylpeän Poikansa kovaa onnea.