United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kohta tuli emäntä takaisin, tuoden tarjottimella vähän voitaleipää sekä viinapullon ja ryyppylasin. "Kuules eukko," virkkoi isäntä, "minulla olisi pari sanaa sinun kanssasi puhumista, kun vaan malttaisit kuulla." "Mitä se olisi?" kysyi vaimo, käsi kääkällä. "Ensiksi se," alkoi miehensä verkkaan, "että Annaa pidetään liikanaisessa arvossa täällä.
Löydät sen sieltä nähdäksesi. Vaan saataisiinhan tässä aamukahvikin kiehautetuksi, jos malttaisit odottaa... Mutta ei Junnu sano malttavansa, nousee ylös ja katoaa metsään. Päivä jo nousee vaaran takaa, ja sieltä täältä alkaa kuulua liikettä ja ääniä. Kuulostellen kulkee Junnu radan vartta, loittonee siitä vähän, palaa taas takaisin sen poikki mennäkseen, mutta on kuin ei saisi siihen rohkeutta.
HANNA. Nojaa päätäsi tuohon minun olkapäähäni. Noin. Onko hyvä nyt? MAIJU. On. HANNA. Jos koettaisit nukahtaa hiukan. Painapa silmäsi kiinni. MAIJU. Hän sanoi peljätä... Ei tarvitse peljätä... Minkätähden hän sanoi peljätä? HANNA. Nuku nyt pois eläkä puhele enää. Ole vallan hiljaa. MAIJU. En minä saa unta. Saanenko koko yönä. HANNA. Jos malttaisit olla rauhassa siunaaman hetken.
Oletkin ollut niin helpoilla päivillä." "Vai helpoilla!" naurahti Ville. "Jos malttaisit hiukan kuunnella, niin minä sulle selittäisin, minkälaiset ovat kissan päivät!" "No, selitä sitte, mutta lyhyeen, sillä minua nukuttaa niin kovin." "Olenko minä ennen liikoja rupatellut?" vastasi Ville. "Ymmärräthän sinä vähemmästäkin, kun vaan pääset oikealle tolalle.