United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emopa sinun elätti, imetti ihanat rinnat ihanasta itsestänsä, valkeasta varrestansa; monet yöt unetta vietti, monet atriat unohti tuuitellessa sinua, vaaliessa pienoistansa. "Ken emon unohtanevi, maammonsa masentanevi, elköhön Manalle menkö, hyvän tunnon Tuonelahan! Manalassa on makso tuhma, kova kosto Tuonelassa emonsa unohtajalle, maammonsa masentajalle.
Katsoppas! Eikö se ole koneikkaasti tehty? Mutta se onkin Hiidessä hiottu ja Manalassa valmistettu. Sata suurta noitaa on piirtänyt kummallisia kuvia sen kylkeen mahtavia sanoja lukiessaan. Minä sain sen Lapin suurimmalta tietäjältä, jonka hengen minä Vienan maalla ollessani satuin pelastamaan.
Minä laulan lapselleni, Lapsi laulaapi itsekin, Unen virttä virkkeleepi. Makaapas nyt pieni Maija, Makaa makeita unia Herran helmassa hyvässä, Makeassa Manalassa!
Madotko saavat runnella tätä ruumista, jonka Luoja loi vankaksi kuin vuori, kauniiksi, kuin päivänvalo?" "Neito," sanoi ylevä vanhus, "olet Manalan tytär!" "Isä," vastasi neito, nöyrästi notkistaen päätänsä, "kotini oli Manalassa, mutta laulusi antoi mulle rakkaudessa kauniimman kodin. Kerran ennenkin palautit kaikkivoivalla laulullasi nuorukaisen hengen Tuonelan tuvilta.
Sīsyfos kuvataan tarustossa osaksi humoristisin piirtein mitä ovelimmaksi petkuttajaksi "viekkain mies suvust' ihmisien;" osasipa hän muka kahdesti petkuttaa itse kuolemankin. Mutta lopulta hänen kävi kuitenkin huonosti: hän on niitä pahantekijöitä, jotka manalassa saavat osakseen ikuiset vaivat. Sisyfos on tämän paikan mukaan Aioloksen poika, kreik.
Se kun sitoi kaikki pahat henget... Sen poikapa sitoi. Ristin-Kiesusko? Niinpä niin! Niin, kun sitoi, niin siellä ovat maanalaisimmassa manalassa eivätkä taida mitään, kun et vain pelkää. Mitenkäpä sanoikaan! Näin sanoi, sanasta sanaan muistan... Kumpiko lienee mahtavampi ... Panuko vai pappi? Ei Panu papille mitään voinut, vaikka koetti. Ei palanut tulessa, ei paleltunut pakkasessa.
Minä laulan lapselleni, Lapsi laulaapi itsekin, Unen virttä virkkeleepi. Makaappas nyt pieni Maija, Makaa makeita unia Herran helmassa hyvässä, Makeassa manalassa!
Ja päämäärä, jonka takia Hän kärsi ja kesti, tuntui Apekideestä suunnattomasti ihanammalta kuin ne pyrkimykset, jotka olivat vanhan käsityksen jumalat saaneet manalassa käymään ja kuoleman kujia kulkemaan!
Niissä piireissä, joiden elämänkatsomus kuvastuu Homēroksen runoudessa, uskottiin vainajain "haamujen" manalassa viettävän jonkinmoista tajutonta varjoelämää, jossa mistään rangaistuksista ei voi olla puhetta. Joka tapauksessa nämä poikkeukset edellyttävät haudantakaiseen oloon nähden toista, luultavasti vanhempaa kantaa kuin se, mikä eepoksessa muuten vallitsee.
Ja vaikka Kalevala ei paljon kerro Väinämöisen havainnoista tuonelan elämän suhteen, antaa se hänen kuitenkin lausua nuo varottavat sanat: Näiden sanojen seikkaperäinen totuus käy edellisestä selville. Ne kuvaavat ytimekkäällä tavalla, kuinka paha saa palkkansa manalassa.