United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli niin siunatun hyvin valmistunut lähtöön, ja parin minuutin kuluttua hän on jo tullut esivallan halventajaksi.» »Sanokaapas minulle viimeinkin», kysyi jousimies, »mitä tämä nuori mies sitten on tehnyt?»
Ymmärsin nyt, kuinka voidaan saada tuhansia arkkeja painetuksi, kun kerran yksi arkki on noilla metallikirjaimilla ladottu, ja kuinka samaa kirjaa voidaan helposti painaa monta tuhatta kappaletta. Mutta sanokaapas, setä, joko vanhassa Egyptissäkin tunnettiin kirjapaino."
Mutta sanokaapas, lukkari, tulemmeko me nyt matkustamaan laivallakin yli aavan veden?» »
"No miksen...? Minä soittaisin teille awuksi", sanoi Tiitus ällistyksissään. "Waikka mitä tekisit, niin et saa." "No miten? Sanokaapas." "Eihän sinne kaikki ... ja mitäpä sinulla siellä tehtäisiin walehtelijalla", sanoi suntio totisesti. "Kah, kun on kärtynen!" sanoi Tiitus ja heitti koko tapuliin pääsemisen hitolle.
Mutta te unohditte vain sanoa, että jos kaikki oli niin ja niin ja niin ja niin kuin te olitte otaksunut, miksi minä sitten ollenkaan olin tullut teidän luoksenne ja miksi minä nyt olen täällä. Sanokaapas! Se oli totta! Olihan se tosiasia, josta ei päässyt mihinkään. Miksi rouva Sinikka oli täällä, juuri täällä, hänen luonaan? Paavo Kontio mietti hetkisen.
"Entäs tuo seppä, sanokaapas mun jalo hyväntekijäni", virkkoi lääkäri, pistäen lahjan taskuunsa, "tuo Wynd'in Heikki tai mikä hänen nimensä lienee eikös sanoma siitä, että hän on työstään palkkansa saanut, lievittäisi teidän haavanne kipua paremmin kuin tää Mekkan palssami, jolla sitä olen voidellut?"
»Ja sanokaapas, korkeasti kunnioitettava herra», virkkoi kuninkaallinen parranajaja, katsahtaen häneen silmäluomiensa alatse, »mikähän teillä oli syynä silloin semmoisen tarkastuksen pitoon?» »Se että päällikköni oli sen käskenyt», sanoi Le Balafré. »Pyhä Giles auttakoon! enpä minä siihen muuta syytä tiedä sanoa!
Minun silloin siis täytyi hankkia itselleni toinen passari. Ja sanokaapas nyt, lopetti tohtori kertomuksensa, oletteko ikänä kuullut surkeampaa juttua, ja lieneekö kukaan ihminen ollut niin kauhean mielikuvituksen alainen kuin hän? Juuri kun olin vastaamaisillani, kuului askeleita rappusista, ja ennenkuin sain sanat suustani, tuli ukko Masey sisään kiireesti ja pelästyksissään.
Sanokaapas nyt, kunnian-sanallanne vakuuttaen, oletteko todella sen ostaneet?" "Miten sitten, herra kapteeni?" änkkäsi Wellnau hämmästyneenä. "Jos tunnette tämän naisen, tiedätte myös ettei hän valokuvaansa lahjota nuorelle luutnantille, joka joka " "Hyvä", keskeytti häntä kapteeni kärsimättömyydellä. "Tehkää nyt minun tahtoni mukaan ja antakaa valokuva minulle.
Vaikka olette juur' hempeimmillänne. Herran terttu, noita poskia ja noita silmiä! Enkeliks' teitä luulisi, totta tosiaan. HELMI. No niin! Kas vaan, kuinka se Liisa osaa viekastella. LIISA. Sanokaapas lystin vuoksi: eikö teitä ole vielä kukaan kosinna? HELMI. Tuommoisia nyt kysyttekään. Eikä ole. LIISA. Eikö tosiaan? HELMI. No, ei ole, ei. LIISA. Katsokaapa minua silmiin. No, enkös arvannut!