United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enköhän minä siihen sijaan ole rumennut, sanokaapas? Ja tämä vanginpuku, niin, sekin minut varmaan tekee epämiellyttäväksi, eikö totta? Ehkä olikin sentähden, kun Viktor käänsi silmänsä pois minusta siellä oikeudessa. ALMA. Vielä vain. Sentähden hän sitä ei tehnyt. elä luulekaan. Toiset syyt hänellä oli. Mutta eiköhän meidän jo pidä lähteä, Karin? Sylvi tarvitsee hiljaisuutta arvatenkin
Elkää kieltäkö enää, jo minä tiedän. HELMI. Hyi, kuinka olette häijy! LIISA. Ja sulhasenkin tiedän. Sanonko, kuka se on? HELMI. No, kuka? LIISA. Se nuori herra, joka teitä aina saattelee kadulla. HELMI. Nuori herra? Mikä nuori herra? LIISA. Niin, kas kuinka on olevinaan! Niinkuin ette muka tietäisi. HELMI. Sanokaapas, ketä tarkoitatte.
"Sanokaapas, Luka Petvovitsh, suoraan", virkoin minä muun muassa; "eikös ennen muinoin teidän aikoinanne ollut parempi olla kuin nyt?" "Olihan sitä parempaakin, oli niinkin", vastasi Ovsjanikov; "rauhallisempaa oli olo ja elo; toimeentulo oli parempi kanssa, oli kyllä... Mutta kumminkin on nyt olo parempi ja teidän lapsenne saavat sitäkin paremman olon, kun kasvavat ja miehiksi varttuvat".
"Hyvin," vastasin minä. "Olen kuin lumotussa linnassa. Täällä on kaikkia, mitä mieli halajaa. Mutta sanokaapas, hyvä tohtori, olenko minä hereilläni, vai onko tämä kaikki unennäköä; ja jos tämä on todellisuutta, niin voitteko sanoa, kuinka kauvan tätä kestää." Lääkäri naurahti, ja vähän aikaa katseltuaan silmiini, virkkoi: "En usko juuri samanlaista monta tuntia enää kestävän.
"Viivyimme", vastasi hän rohkeasti; "me tapasimme Heikki Juusolan ja seisahduimme leikkimään hänen kanssansa; sitten kaatui ämpäri, niin että meidän täytyi uudestaan käydä kaivolla." Sanokaapas, mikä erotus oli näiden molempain vastausten välillä? Kumpikaan ei suorastaan valehdellut. Mutta kumpaan luulette opettajan siitä lähtien enemmän luottaneen? Ja kumpiko heistä tunsi itsensä onnellisemmaksi?
Minä ompelen aina itse mieheni ja poikaini paidat ja luulenpa niiden olevan paitain tavalla ommellut ja silti on minulla hyvää aikaa käydä kylässä, ostoksilla, hoitaa taloutta ja vastuuttaa vieraita. Järjestystä ja ymmärrystä sitä tarvitaan. Minun täytyy todellakin tunnustaa teidän ennättävän ihmeteltävän paljon. Mutta sanokaapas, ettekö toisinaan ole hyvin väsynyt? En juuri usein.
No, sanokaapas nyt minkä veron panette maalle? kysyi Nehljudof. Mitäpä me rupeaisimme verottamaan? Emme me sitä voi. Teidän on maa ja teidän valta, vastattiin väkijoukosta. No eihän, saatte itse käyttää hyväksenne nämät rahat kunnallisiin tarpeisin. Sitä emme voi. Kunta on erikseen ja tämä asia erikseen.
Ainoastaan teidän kaltaisenne läkkisormet saattavat niin sanoa. Sanokaapas mikä teidän tieteellisistä tuhmuuksistanne olisi tärkeämpi? KUSTAA. Täti kulta! ette te sitä käsitä. No kaikkia vielä! Pitäiskö minunkin tuommoisilla loruilla päätäni pyörryttää. Kyllä minä tiedän, miksi te minua näin halveksien katsotte; vaan kumminkin te ilman minua saisitte ripustaa hampaanne naulaan. Kyllä kai!
JAGO. Se muita heikompia todisteita Voi vahvistaa. OTHELLO. Paloiksi hänet raastan! JAGO. Ei, malttakaa; salassa teko viel' on. Ehk' on hän uskollinen. Sanokaapas: Häll' olettenko joskus liinan nähnyt, Joss' ompi mansikkaiset kirjaukset? OTHELLO. Semmoisen hälle ensi lahjaks annoin. JAGO. Sit' en ma tiennyt; mutta semmoisella Se hänen oli varmaan partaansa Näin Cassion pyyhkivän.
Vanha piikako? LEENA. Minä olen se, mikä minä olen, eikä tarvitse kenenkään minua haukkua. Niin, voi, voi! Kas tätä nyt. Jo on muka syytä itkeä. Mutta tietäähän sen, akka ei lakkaa torumasta, ennenkuin itkee, eikä itä tuulemasta, ennenkuin sataa. LEENA. Kuka tässä lienee toran alkanut, tekö vai minä, sanokaapas! Vaan töitäni en anna moittia, koska tiedän, ettei ole syytä, ei vähääkään.