Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ollut ei arkea mulle ja ollut ei päivää ja yötä, vain oli laulusi sun. Oi, kesä kaukahinen! Oi satakieli, sun laulusi muistossa vieläkin väikkyy: tummaa silmää kaks, vaalea, kutrinen pää. Oi kesän yhden sa mullekin laulanut oot, satakieli. Kerran lienen sun lasna ma nähnyt tai uness' ehkä.
Syttyi sielussain kuni kaukahinen kotimuisto: keskellä maailman, kuinka sun unhoitin, oi koti hiljainen, mykän sieluni syntymäseutu? Koskaan maailmaan kuinka ma eksynyt oon! Niin yli kuoleman virran vei minut Kharonin venhe, ääneti verkalleen vei kotirantahan mun. Filosofin hauta
Kuullelkamme kerran vielä kuinka synnyinlaaksom kevätyönä soi, eron viimeisenä yönä, kuun paistaessa kirkkahasti. ANIAN. Kuullelkamme, ystäväni. MARGARETA. Kuullelkamme! ANIAN. Tyyni, ihmeellinen yö! MARGARETA. Kaikkialla hiljaisuus; ainoastaan männistössä yölintu ääntää. ANIAN. Ja rauhallisna pauhaa kaukahinen koski. MARGARETA. Kaimalan koski pauhaa ja kultana kuumottaa kuu.
Sai Musat halun keinoin taidokkain myös Psychen lyyran käyttöön opastella, hän että myös vois runoella, mut Sielu pysyi proosallisna vain. Ei soinnahtanut oikein lyyran kieli, vaikk' oli ihanaisin kesäyö. Niin saapui kerran Amor hehkumieli ja koko oppi oli hetken työ. Ruskea eilen viel' oli pääs kuin armahan kutrit jonk' kuva mielessäin väikkyvi kaukahinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät