United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
En etsinyt, tiennyt, en kaivannut Sua, vain jotakin kaunista kadotettua, siks seison Sun eessäsi silmät nyt veessä kuin seisoisin lapsuuden Eedenin eessä. Ma tahtoisin olla sun eessäsi nyt, mitä kertoo sun katseesi kyyneltynyt, uni kaipauksen, hämy mielesi, milloin mua muistaen muista et itseäs illoin...
Sykkiviä sydämin seisoivat kaukahiset matkustajat kallion jyrkänteen reunalla, katsellen alaspäin. He näkivät Mexikon eli Tenochtitlanin verrattomaksi kerrotun laakson, tuon Eedenin ja Eldoradon, jonka vertaista ei Aleksander v. Humboldtkaan sano nähneensä, vaikka hän siellä matkusteli satoja vuosia valloituksen perästä, jolloin näitä maisemia jo aikoja sitten oli kohdannut hävityksen kauhistus.
Totisesti on sinun sielusi palava minun kerallani. TUOMAS: Käärme Eedenin yrttitarhan! Sillä totisesti on hän tuomittu iankaikkiseen kadotukseen! Minun suudelmani on polttava sinun huulillasi kuin tuli ja minun käsivarteni tulevat sinua ijät kaiket niinkuin tulikuuma kahle kaulaamaan!... TUOMAS: Taivaan vallat!
Rinnoilleni kantaisitko Kukkatarhat keväiset? Kukat Eedenin ei oisi Impyeni vertaiset. Vaiko viet mun syys-yön hallan Usvaan synkeään? Oi, sen tunnen epäillessä Hänen lempeään: Liehun, liikun levotonna Niinkuin tuuli lehdossa, Etsin, Runotar, sun luonas Taasen tyyntä, lepoa. Lie synninteko onnetoin Tuo kuvain palvelus: Ma Luojan kuvaa jumaloin, Siit' uhkaa kadotus.
Hän näki tämän nyt niin synkkänä ja räikeänä, sentähden että hänen sisintään kirkasti ennen tuntematon valo, aavistus siitä, millaista Eedenin onni oli. Mutta hän näki samalla muutakin. Oikean onnen säteily herätti hänen sisimmässään selvän ja voimakkaan tietoisuuden siitä, että aviosuhde ilman rakkautta ei ollut luonteeltaan siveyttä, olipa se ulkonaisesti minkä nimellistä tahansa.
Ja teille he uudet jumalat tuovat mun kaltaiseni, mun vertaiseni, mun valtaiseni, ja maastanne uuden he Eedenin luovat; jos käskyt nämä te pidätte, silloin on täyttyvä tämä.» Hän purjehti pois, meni merien teitä; kovin kaipas kansa kuin parhainta, kauneinta olemustansa. Toki lakinsa lempeät lohdutti heitä ja riimut rannan mut ah, pian haihtuvat sanat ne sannan!
Joka keväästä, joka talven vallan voittaa, joka aamusta, jolloin pimeys pakenee valon tieltä, tahtoisin kiittää, sillä ne julistavat kaikki elämän ja totuuden voittoa. Me puhuimme niin usein yhdessä perinnön merkityksestä. Te painostitte sen peloittavaa puolta ja olette oikeassa. Mutta olemmehan kaikki myöskin saaneet Eedenin perinnön, jonka vaikutuksia ei mikään voi kokonaan tyhjäksi tehdä.
Valoa, kesän hehkua he kukin halajaa, ja viime riepu varrelta jo maahan valahtaa. Kuin ryhmä auvoss' Eedenin he seisoo, miekkoset. Ken loppuun luki luonnon kirjan kaikki ihmehet ? Tään Kaapron tunsin nallikasta: isä kuokan mies, vaan poika varhain herrasmuodin temput tais ja ties; hän pikenttinä kaupungissa aimo viran sai, siin' oli, arvaan, uuras, tarkka älyltäänkin kai.
Soi kauniisti kantelo sentään, soi kiitosta rakkauden! Uni kaunis, vaikka vain unta, oli kaunis se kuitenkin, ja Eeden on sillekin Eeden, ken jätti jo Eedenin.