United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja teille he uudet jumalat tuovat mun kaltaiseni, mun vertaiseni, mun valtaiseni, ja maastanne uuden he Eedenin luovat; jos käskyt nämä te pidätte, silloin on täyttyvä tämä.» Hän purjehti pois, meni merien teitä; kovin kaipas kansa kuin parhainta, kauneinta olemustansa. Toki lakinsa lempeät lohdutti heitä ja riimut rannan mut ah, pian haihtuvat sanat ne sannan!
Tekisipä mieleni näkemään, kumpiko väkevämpi". "Jos te, armollinen herra, säädyltänne olisitte minun vertaiseni, niin luulisin itseni väkevämmäksi", vastasi Torkel, "vaan nyt olette väkevyydessä niinkuin muussakin minua etevämpi". "Et sinä sillä pääse", virkkoi Gyldenstjerna. "Minä panen kultanuppisen keppini vetoa, että voitan sinua; jos sinä kuitenkin voitat, niin on keppi omasi".
»Kernaasti minä vertaiseni kanssa kilpailuun käyn, mutta ken takaa, oletko sinä minun vertaiseni». »Koetetaan, koetetaan». »Niin, koettakaahan, silloinhan mekin tiedämme, kuka teistä maailman pääpoppa on ja ketä meidän kunnioittaa ja pelätä tulee», lausui eräs mies häävieraitten keskeltä. »No, hyvä! Tuokaa uutta olutta», virkkoi Antti. Olutta tuotiin.
Kuinka te, joka juuri ikään ilmoititte pelkonne, siitä että muka varomattomasti olen suostunut aivan tavalliseen kohteliaisuuksien vaihtoon yhden vertaiseni kanssa, nyt voitte hätäymättä puhua siitä tuttavuudesta, johon Skotlannin kruununperillinen uskaltaa yrittää minua pakoittaa?
Sinä taasen, Olle, olet niin oppinut, et sinä löydä ihanuutta myrskyisessä metsässä, et hauskuutta köyhässä olemisessa ja sen vuoksi olet sinä minusta, niinkuin korkeampi, parempi olento; sinä et ole vertaiseni. Enkä siis voi tulla sinulle mieheksi. Ei, Elsa kurotti hänelle kätensä, lisäten: mutta niin kauvan kun et sinä pidä kenestäkään toisesta, ei Elsa mene naimiseen. Ei niin, Elsa.
"Vaan olenpa kuitenkin hyvin harjaantunut aseitten käyttämiseen, enkä juuri pian joudu hengästyksiin; siinä harva on minun vertaiseni. Koko voima on tässä", virkkoi pikku mies, levittäin rintansa leveäksi, senkaltaiseksi niinkuin topatuissa linnuissa, ja taputellen sitä kämmenellään; "tässä on sijaa kyllin koko ilma-koneelle".
"Minä pelkään, ett'ei se riittäisi, herra pastori. Jos minä kerran valitsen itselleni vaimon, niin ei hän jaa olla kyökkipiika tahi ompelija tahi pesijä, vaan hänen täytyy olla minun vertaiseni kaikessa. Hänen täytyisi seurata minua kaikkialle, ei ainoastaan aterialle, vaan myös kirkkoon, ympäri koko maailman niin kauas kuin ajatukset lentävät.
Se ei auta ollenkaan. Hän oli sankari ainoa vertaiseni! Ja hänet minä surmasin ilman mitään todistusta hänen syyllisyydestään. Surmasin hänet epäluulosta, kateudesta ja tulkoon se nyt kerrankin sanotuksi pelosta, pelosta ryhtyä uudestaan koettelemaan voimia hänen kanssaan. Se oli ja on aina törkeä rikos. En saanut lepoa mistään verukkeista. Synkkä alakuloisuus valtasi minut.
En toki minä pyrikään tasaväkiseksi, vastasi hän, mutta kiinnitti kuitenkin soutuaan, jota minä pidin merkkinä siitä, että hän mielellään soi minulle sijan kupeellaan ja tahtoi olla vertaiseni, mikä oli minulle kuin kunnianosoitus. Hän oli vaaleaverinen, liinankarvainen tukka pitkällä palmikolla, jäntevä käsi räväkästi airon ponnessa ja lipokkaan kanta tanakasti venheen kaareen ponnistettuna.
Pojalleen lausui rakkaallen; "Nyt aik' on armahduksen; Vereni kallis, kurjallen Vie sanat lohdutuksen; Hänt' auta synnin tuskista, Ja murra karvas kuolema, Hänt' elämään vie kanssas!" Ja kuuliaisna isälleen Maan päälle poika tuli Kohdusta puhtaan neitsyeen Ja vertaiseni oli. Ja salaa teki tointahan, Puvussa halvan kulkijan Hän perkeleen nyt voitti.