Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
"Tiedätkö mitä, eukko, nyt taas ei ole kaikki hyvin," lausui ukko Lauri, "minä näin veden haltijan, hän purjehti ylöspäin Tunturijärvellä eilen illalla, huuhkain huuteli metsässä, niin että ääni kaikui juuri kuin jos joku ihminen olisi ollut veden hädässä; niin, kuului samallaiselta kuin silloinkin, kun Yrjö syöksyi koskeen ja hukkui meidän silmäimme edessä; tiedätkö mitä, semmoisen äänen minä kuulin metsässä ja sen jälkeen kuului naurua, ikään kuin pienet tontut olisivat nauraneet uppoavan hätähuudoille."
Kun tätä juuri ihmettelivät, kuului jotakin rapinaa pienen ikkunan takana, ja sielläpä seisoi sekä susi että karhu, etukäpälät ikkunata vastaan. Molemmat näkyivät hymyilevän ja nyykyttivät päätään osoittaen sillä sydämmellistä kiitollisuuttaan; mutta niitten takana kuului huuhkain rapistelevan siipiänsä pimeässä ja huutavan käheällä äänellänsä: uhuu, vitsa viisaan kasvattaapi, uhuu! uhuu!
Kuoleman ja tulen heidät menettämän pitää, ja äänettömyyttä ympäri entistä Untolaa elköön hämmentäkö muu kuin huuhkain käheällä huudollansa. KIMMO. Vaiti huuhkaimen huudosta. Sitä muistellessa läpi ruumiini väristys käy. KULLERVO. Sinua kamoittaa kurjan linnun ääni? KIMMO. Malta! Koska kohtalomme yhteinen meidät niinkuin veljiksi tehnyt on, niin asian sulle kertoa tahdon.
Sudet vaan korvessa ulvovat ja huuhkain huutaa petäjikössä käheämmin kuin koskaan ennen. No niin, ei siinä mitään tavatonta ole. Mutta Helena, mun armas lapseni, mikä sai sinun sydänyöllä lähtemään ulos kylmään tästä lämpöisestä tuvasta? Varjele häntä, Herra kaikkivaltias, väärille teille eksymästä!... Kaiken yötä olen nähnyt niin kauheita unia. Kun ei vaan Helenalle mitään pahaa tapahtuisi.
"Me olemme antaneet ruokaa sudelle!" huudahti Anni. "Ja maidolla juottaneet karhua", lisäsi Taneli. "Mutta huuhkain sai maistaa sauvaa!" sanoi Anni iloisesti. Sitten he kertoivat koko tapauksen. Heidän vanhempansa katsoivat kummastuneena toisiansa. Mitähän tämä merkitsee, ajattelivat he, kun lapsemme ovat olleet armeliaita metsän petoja kohtaan?
Toinen kohtaus. Sama paikka. LADY MACBETH. Mi heidät juovutti, mun rohkaisi; Mi heidät sammutti, mun tulistutti. Vaiti Hiljaa! Huuhkain vaan se siellä huikaa, Se turman enne, joka huutaa julmaa Hyv'yötänsä. Hän työss' on; ovi on auki; Kuorsaillen juopunehet vartijat Ivaavat tointaan. Moisen laitoin juoman, Ett' elämä ja surma kiistäkööt nyt, Ovatko hengissä he vaiko kuolleet. Ken siellä?
Nyt huutaa se huuhkain ja hukka, min kummulla uusi on kasvava kukka, se kauhujen, mutta myös kauneuden lilja, jota tarkoitti tietojen, taitojen vilja, ja tahtokin myös monen hengen, mi heili, kun maat oli tyynet ja veet kuni peili ja kansatkin kulkivat kauneutta kohti, hämy yllänsä ylväs ja koi, joka hohti. Yö uhkaa, se raju!
Niin hän meni avoimesta väliovesta kamariin ja väänsi siellä säilikön päällä olevan kääntöpeilin sopivasti vinoon hartiansakin nähdäkseen. Hänen lyhyt, tanakka vartensa oli todella vielä suora. Niskassa tosin oli syvähkö vanhuudenvako ja kuivahtaneilla hartioilla lepäsi vuosien huuhkain, mutta niitä hän ei itse nähnyt.
Leipää ja maitoa!" huusi huuhkain, uhaten lapsia terävillä kynsillänsä. "Vai niin", sanoi Taneli, "sinä olet sitä laatua, kyllä minä sinun kohteliaaksi opetan." Ja samalla sivalsi hän huuhkainta aika tavalla kepillänsä, niin että se kirkuen lensi tiehensä. Lapset olivat nyt paluumatkansa perillä ja iloisina tömistelivät lunta jaloistansa ja vaatteistansa pienessä porstuassa.
Se oli kesän jätteiden viimeisiä kuolintuskia, johon talven ensimmäiset sanansaattajat riemuiten yhtyivät. Mutta korvesta kaukaa kuului suden surkea ulvonta ja käheällä äänellään säesti häntä huuhkain petäjiköstä. Yksin istui Katri kotona, tuvan lämpöisen lieden ääressä.
Päivän Sana
Muut Etsivät