Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Jospa aikojen myrskyt nostaisivat heidän siipiänsä ja osoittaisivat, mitä tulee tehdä kansan hyväksi. Synkkä oli aika, mutta oli toki vielä yksi rehellinen mies, niinkauan kuin hänen ainoa veljensä Heikki Sprengtport oli elossa.
Kulnev, joka Venäläisten etujoukon päällikkönä oli Venäläisten ylin johtajansa paikalla, lähetti joukkoja kiertämään Suomalaisia ja ahdistamaan heidän siipiänsä sivulta.
Sitten hän sanoi, vakaasti päätänsä pudistaen: 'Mutta te ette näy tietävän mitä jälestäpäin tapahtui. Kenties luulette ettei prinssi milloinkaan siipiänsä käyttänyt? Kuunnelkaa minua. Hovimiehet, jotka palvelivat hänen Kuninkaallista Korkeuttansa, huomasivat että hän katosi muutamina öinä joka viikko.
Ruohonkorret kurottivat mieliteolla vihantoja käsivarsiansa ottaaksensa tenhokuningattaren istuinta vastaan; ruohokon eriskummaiset vartijat lakuttelivat viheliäisiä siipiänsä tervehdykseksi ja tervetulijaisiksi kuningattarelle, ja se oli kuin harpun hyminää. Mutta kuningatar nousi valtaistuimeltansa ja koski pienokaisen jalkansa kärjellä vihantaan vaippaan.
Kaikki rupesivat hakemaan. Perhoset pistivät siipiänsä veteen, hämähäkki etsi verkostaan, kultakärpänen unohti koristuksensa. Sontiainen, joka nyt vihdoinkin oli päässyt jaloilleen, kömpi hitaasti rantaa kohti. Kaikki elävät hakivat. Kotka kysyi kyyhkyseltä, leijona kysyi jänikseltä ja viikunapuu kysyi lummekukalta: Etkös ole nähnyt Neitsyt Marian kultaista avainta?
Mutta kun lintu oli maannut muutamia minuutteja lähellä hänen lämmintä sydäntään, alkoi se liikuttaa siipiänsä. Se elää, se elää! Syyne tuli kovin iloiseksi, otti linnun käteensä ja suuteli sen nokkaa. Sinä pieni, viatoin ystäväni, kiitos, kiitos siitä, että elät! Kerro minulle, kuka olet ja miten olet paleltunut kuoliaaksi!
Ylhäältä alas näitä pystysuoria seiniä pitkin, jotka sisältävät kokonaisen maailman, joka kasvaa, muuttaa muotoansa, kääntyy itsensä ympäri, muuttaa pukuaan neljä tai viisi kertaa ja kehrää hämärässä käärinliinaansa, lepattelevat työmehiläiset sadottain siipiänsä ja karkeloivat ylläpitääkseen siten tarpeellista lämpöä ja kenties myös toteuttaakseen jotakin hämärämpää tarkotusperää, sillä niiden tanssissa on omituisia ja sääntöperäisiä ailahduksia, jotka luultavasti vastaavat jotakin tarkotusta, jota ei kukaan tarkastaja luullakseni ole voinut saada selville.
Oravan minä papille; Mitäpä minulle pappi? Pappi minulle liinapaian. Minne minä liinapaian? Minä paian paimenelle; Mitä paimonen minulle? Paimen minulle kostjumalan. Minne minä kostjumalan? Kostjumalan kokkoselle; Mitä kokkonen minulle? Kokko minulle siipiänsä, Siipiänsä, sulkiansa, Kaksi kannusjalkoansa.
Hän oli Persian kuninkaan poika, joka ilakoitsi isänsä puistossa. Joutsenet uiskentelivat edestakaisin siinä kuvastin kirkkaalla järvellä ja notkistivat pulskia kaulojansa kuninkaan pojalle; mutta häneltä ne eivät kysyneet miten hän jaksoi, sillä mahtavat voivat aina hyvin. Vaan köyhän pojan nuori joutsen ui lähimmäksi ja räpytteli kauniita siipiänsä, niinkuin hän olisi rukoillut jotain.
Nyt lähti hän, iloisesti siipiänsä ravistaen, ulos maailmaan. Ja katso, ensimmäiseksi sattuivat hänen silmänsä siihen kauniiseen, tuoksuvaan kukkaan, joka oli hänen siemenestänsä kasvanut ja parhaillaan avasi ensimmäiset verholehtensä ja levitti ensi tuoksunsa yli tienoon. Nyt ei ollut enään aikaa nukkumiseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät