Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Isäntä kova kotona, Emäntä sitäi kovempi, Poika puoli perkelettä, Tytär kun tulikipuna, Miniä kun miekan kärki; Itse kaivoi kannikkansa, Itse pyttynsä pyälsi, Itse vuoli voivatinsa Itse kirnunsa kolisti; Paimenelle vanha taari, Vanha taari, kylmä kaali, Jost' oli rakki rasvan syönyt, Musti murkinan pitännä.
Nauroiko pahasti? ILLI. Kyllä. Ilkeästi virnisteli, Vaikk' onkin komea vaimo. Sitten viskasi vihassa Kontin paimenelle läksi. Mutta paimenkin kiroili. MUUT. Tietysti kiroili. Sitten! ILLI. Emäntä rytäkän nosti Nyt sepolle. MUUT. Kerro! Mistä? ILLI. Siit' ettei sepon veressä Pala kosto Kullervolle.
Seuraava kaaressa mun kertomassain ylemmän kulmakarvan, lykkäystä sai kuolostaan, kun syvästi hän katui. Nyt tietää hän, ett' iki-oikeus Taivaan ei muutu, vaikka tehdä arvon rukous maan päällä päivän tään voi huomiseksi. Seuraava, tilaa Paimenelle tehden, kerällä lain ja minun kreikkalaistui; tarkoitus hyvä pahan heelmän kantoi.
Pani orjan paimeneksi, karjan suuren kaitsijaksi. Tuopa ilkoinen emäntä, sepän akka irvihammas, leipoi leivän paimenelle, kakun paksun paistelevi: kauran alle, vehnän päälle, keskelle kiven kutovi. Kakun voiti voiheralla, kuoren rasvalla rakenti, pani orjalle osaksi, palaseksi paimenelle. Itse orjoa opasti, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ellös tätä ennen syökö karjan mentyä metsälle!"
Käki nauraa kukkuessa: "Kohta sataa vettä!" Neito hymyy nukkuessa: Sataa aamun koittaessa Hunajaa ja mettä! Kelle vesi? Paimenelle. Kelle mesi? Sulhaselle. Kaikki leikkihin nyt! Nautinto on karjan työ, Kuin liekki tuo Roviolta rangat syö Ja ilmaa juo. Kaikki leikkihin nyt! Yhtykäämme rinkihin, Kädet käsihin: Riemu leikin liekki on, Jossa murheet kortuu, Leikki karsas, riemuton Kylmenee ja sortuu.
Oravan minä papille; Mitäpä minulle pappi? Pappi minulle liinapaian. Minne minä liinapaian? Minä paian paimenelle; Mitä paimonen minulle? Paimen minulle kostjumalan. Minne minä kostjumalan? Kostjumalan kokkoselle; Mitä kokkonen minulle? Kokko minulle siipiänsä, Siipiänsä, sulkiansa, Kaksi kannusjalkoansa.
Kun evästä paimenelle Aamusella Ilvo laittoi, Niin vihasta varsin ryski, Työväkeä uhkaeli Olkileivällä ravita, Kun muka rajuiksi käyvät, Ylpenevät yltiöiksi. Minä puoltanne pitelin: Hän ulos minutkin työnsi Se minun sisar-osani! KOTRO. Ulosko sinutkin työnsi? Olkileivällä ravita! ILLI. Mut en maininnut pahinta: Konttihin kun Kullervolle Ilvo painalti evästä, Niin pahasti nauroi. MUUT. Näitkö?
Mutta musta Maranna oli hyvin pahoillaan tästä uudesta toimesta ja väitti, eikä syyttäkään: "Sitä vielä kuulee kaiken ikänsä, kun on tuommoisessa virassa ollut; ihmiset eivät sitä milloinkaan unohda ja ottavat sen aina lukuun, ja jokainen on epäilevä, ottaessaan sinua palvelukseensa: hanhien paimenhan se muka vaan on; ja jospa sinua armeliaisuudesta otetaankin, niin saat huonon palkan ja huonon kohtelun: se muka on kyllä hyvä hanhien paimenelle".
Mutta nyt astui Toivonen, tulipunaisena kasvoista, esiin ja huusi: »Lehmäin ja sikain paimenelle, joka ajaa teidän karjaanne laitumelle, te annatte paremman palkan, kuin kouluttajalle, jonka pitää opettaa teidän pojillenne ja tyttärillenne Jumalan pelkoa ja hyödyllisiä asioita. Teidän lapsenne ovat ihmisiä, luodut Jumalan kuvaksi, vaan ei eläimiä.
Seuraava kaaressa mun kertomassain ylemmän kulmakarvan, lykkäystä sai kuolostaan, kun syvästi hän katui. Nyt tietää hän, ett' iki-oikeus Taivaan ei muutu, vaikka tehdä arvon rukous maan päällä päivän tään voi huomiseksi. Seuraava, tilaa Paimenelle tehden, kerällä lain ja minun kreikkalaistui; tarkoitus hyvä pahan heelmän kantoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät