Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Ken rehti-miesnä köyhyyttään on häpeissään ja mitä lie, se raukka, jääköön nöyrtymään! Ei, pystyyn pää, jos mikä lie! Jos mikä lie ja mikä lie, lie halpa työs, tai mitä lie! Vain kullan leima sääty on, mies kultaa on, jos mikä lie. Viis siitä, syökö kontistaan, on sarkainen, vai mikä lie! On houkka houkka loistossaan, mut mies on mies, jos miten lie!
Pani orjan paimeneksi, karjan suuren kaitsijaksi. Tuopa ilkoinen emäntä, sepän akka irvihammas, leipoi leivän paimenelle, kakun paksun paistelevi: kauran alle, vehnän päälle, keskelle kiven kutovi. Kakun voiti voiheralla, kuoren rasvalla rakenti, pani orjalle osaksi, palaseksi paimenelle. Itse orjoa opasti, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ellös tätä ennen syökö karjan mentyä metsälle!"
No niin, minä kirjoitan nyt uuden reseftin ja niitä lääkkeitä mitä tällä annetaan, niin ottakoon se herrassöörinkisi neljä ruokalusikallista päivässä ja kolmeen päivään älköön hän syökö niin einettäkään, ymmärrätkö? SAARA HUMALISTO. Kolmeen päivään? Mutta aivanhan se sitte kuolee, muutenkin niin laiha ja HOFFMANN. Sano niinkuin minä käskin! SAARA HUMALISTO. Kyllä, kyllä.
Jos nyt olisi täällä ollut tohtori K , olisi hän sanonut: älkää syökö rasvaisia aineita. Ha ha ha, tuntuu hullunkuriselta saada niin yksinkertainen määräys lääkäriltä." Lääkäri hymyili säälivästi. "Niin, on todellakin hullunkurista," alkoi vanha rouva uudelleen. "Olkaa hyvä ja kirjoittakaa! Kenties tarvitsen sitä tänään; sillä tuossa tulee hovimestari.
Miksi ne eivät jouduta aamiaista, että saisi syödä?... Nälkäinen kuin susi! Oli niin aikamiehen, vanhan herran tapaista sanoa: »nälkäinen kuin susi.» Onko aamuruoka kohta valmis? kysyi hän bufettineidiltä. Neljännestunnin kuluttua, vastasi tämä. Pekka tuli puoliääneensä kysymään, syökö Antti laivasta? Miksen söisi! vastasi Antti tahtoen näyttää kummastuneelta.
Eräänsä tiiker' etsii; Rooma minut Ja omaiseni ottaa. Onni sulle, Näist' ahmoista kun pääset maanpakoon! Mut ketä Marcus-veli tuossa tuo! MARCUS. Varusta vanhat silmäs itkemään, Sydämmes muuten särkyy, jalo Titus: Ma vanhuudelles kuolon tuskaa tuon. TITUS. Se syökö minut? Anna mun se nähdä! MARCUS. Tää oli tyttäres. TITUS. On vieläkin. LUCIUS. Voi mua! Tämä näkö minut tappaa.
Mutta kuulkaa: älkää mitään sille antako; se ei ole ruokaansa ansainnut. CLEOPATRA. Syökö se minut?
Ville ja Petu siihen sijaan kävivät kohta halukkaasti perunain kimppuun, jotka isä tasan jakoi heille kaikille, neljä kullekin, itselleen hän otti ne, joita arveli pahoiksi. »Elkää syökö vielä perunoitanne, ennenkuin leipää saatte», kuiskasi Holpainen. »Jos sinäkin, Mari, koettaisit sentään haukata, että vahvistuisit, tämä näyttäisi olevan hyvää. Tahdotkos, niin tuon.»
Nyt goottein luo! Tuon väkeä, ja koston Tuon Roomalle ja Saturninukselle. Toinen kohtaus. Huone Tituksen talossa. Ruokapöytä katettuna. TITUS. Nyt istukaa; mut enemp' älkää syökö, Kuin että juur' niin paljon voimaa saamme, Kuin julmain tuskaimme on kostoon tarvis. Sa, Marcus, päästä tämä surun solmu: Me kädettömät raukat, hän ja minä. Me kymmenkertaist' emme tuskaamme Voi ristikäsin ilmi tuoda.
Jos mikä lie ja mikä lie, lie halpa työs, tai mitä lie! Vain kullan leima sääty on, mies kultaa on, jos mikä lie. Viis siitä, syökö kontistaan, on sarkainen, vai mikä lie! On houkka houkka loistossaan, mut mies on mies, jos miten lie! Jos mikä lie ja mikä lie, jos kiilloton ja mikä lie, niin suora mies, vaikk' köyhäkin on kuningas, jos mikä lie.
Päivän Sana
Muut Etsivät