United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuka olisi voinut aavistaa, että häntä, joka käytöksessään oli aina ollut kylän nuhteettomin mies, häntä, jolle mielen tyvenyydessä ei vertoja tietty, että häntä nyt tuommoinen juopporenttu, kylän suurin tappelia ja irvihammas, kuin Kaurismaan Aappo, kutsuu tavalliseen järjestykseen hänen omassa kodissaan, nuhtelee häntä, muistuttaa häntä hyvästä nimestään ja maineestaan ja vielä päälliseksi tekee tätä sen kyllä Kölliskön tunto selvästi sanoo täydestä syystä ja pakosta.
»No, Holt, uskaltaako kysyä, mihin te tällä kertaa aiotte tulen sytyttää?» »En mihinkään.» »Todellako? Olisiko teistä tullut ?» »Rauhan mies niin on. Minä täyttä totta aion hankkia itselleni vatsan, viran ja yleistä kunnioitusta.» »Te olette irvihammas, niinkuin ainakin. Mutta onko se totta? Ettekö te todellakaan ole enää tulensytyttäjä?»
Täällä on meillä eräs mies, Yrjö, siltä teidän pitää saada se kerran kuulla, niin sitten tekin sanotte, ett'ei sen lystimpää ole. Muutama irvihammas mulle kerran sanoi, että pitäisi laulaa 'kengästä' eikä 'sukasta' ja että sentähden Sysmä on pilkan alaisena, kun siellä kenkirajat vetelehtävät joka paikassa. Mutta mitä laulu nyt meihin koskee? Puhutaan jotain muuta.
"Niin soiton hopea-helähdys Se avun tuo ja lohduttaa". SOITTAJA. Mikä pannahisen irvihammas se oli? SOITTAJA. Hirteen koko mies! Tule, mennään tuosta sisään vartoamaan ruumissaattoa ja katsomaan syötävää. VIIDES N
Virtana tulvaili sinne väkeä kaikilta haaroilta. "Uskovaiset" menivät suoraan perälle pirttiä, kun sitä vastaan "uskottomat" jäivät oven luo seisomaan. Me Kölliskön ja Leenan kanssa istuimme ovi-ikkunan luo sivupenkille. "Onko Jesus sydämessä", kysyi muudan tuttu vaimo minulta peremmä mennessään. "Niinkuin kerjäinukko", arveli eräs irvihammas poika vastaukseksi.
Niilo oli pikkuinen irvihammas, jonka vaalea takkuinen tukka aina riippui silmillä ja jonka kuunmuotoisista pyöreistä kasvoista nenä pisti esiin kuin pieni nystyrä; kun hän nauroi, sai hänen leveä suunsa ohuine huulineen ja isoine leukapielineen melkeinpä kuolleen pääkallon irvistävän ilmeen.
EERO. Nahoista saamme vaatteet, mutta liha, verinen, höyryävä liha olkoon ainoa ruokamme; suolaa ja leipää eivät tarvitse apinat ja papiaanit metsässä. LAURI. Niin tuumailen ja kerran teen. TIMO. Ottakaamme asia harkittavaksi juuresta jaksain. Miksi emme taitaisi pureskella metsässäkin suolaa ja leipää? Miks' emme? Mutta Eero on irvihammas, aina tiellämme, aina pitkänä kantona kaskessamme.
Näettekö, kuinka tuo irvihammas ahnaasti kättänsä ojentaa almua anoen omansa epäjumala olet Panulle, joka ei muusta tiedä kuin voitosta ja saaliista ja semmoiseksi kaltaisekseen jumalansakin laatii, esikuvaksi itselleen ja muille. En voi minä enää heimon yhteisiin uhreihin osaa ottaa, yksin täytyy tullakseni, omat pyhät pitääkseni!
Oletko manannut metsän väen vartioimaan? Manatut ovat, jos eivät paremmat manaajat pois säikyttäne. Mitkä paremmat? Täällä on teillä kovat manaajat, sanoi Panu ja viittasi päällään pappilaan päin. Vouti rehahti nauramaan. Sen manuista, sinä irvihammas! Ei sen jumalat näissä asioissa auta. Autatteko meitä, jos alkaa ahdistaa, niinkuin on uhannut? Niin kuuluu tehneen. Mutta ole huoletta.
Yhä se vain olisi isäntä Lippaa kiusannut, hän näet olikin semmoinen irvihammas koko mies. Vaan Lippakaan ei enää ollut eilispäivän lapsia, kolmenkymmenen korvilla kun jo oli, niin ett'ei se ollut niinkään helppo kontita hänelle Rantalan Kallea.