Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Jo menevi Väinämöinen selässä meren sinisen kokan kultaisen kuvussa, melan vaskisen varassa pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan." Tunkihe sepolle tuska, rautiolle raskas tunti: kirposi pihet piosta, vasara käestä vaipui. Sanoi seppo Ilmarinen: "Annikki sisarueni!
Siirtyvät syrjään. Sano, Ilvoni, sinussa Milloin kevät heräsi? Milloinka sun sydämes silmä Päivän lemmelle teränsä Avasi? sanohan, armas! ILVO. Sinä kun tasaisna, tyynnä Astuit rohkean arasti Mun eteeni neuvotonna, Kuin hämille tullut hirvi Metsän kulkijan polulle, Sinä kainosti kysäsit: "Tyttö, suostutko sepolle?"
Hiiltä kannamme sepolle, Ahjon tulta auttelemme! Luovu en sinusta, seppo. ANJA. Jatkamme emoni työtä Kuin vuosi ajan pituutta. ILMARI. Työtä, uskollista työtä. Jäsenemmekin alati Toisiansa palvelevat, Toinen toista ei hyleksi. Kansako tekisi toisin? Jokainen jokaista varten Työtä tehkämme tulessa!
Annikin kautta on saanut tiedon Wäinämöisen kosioretkestä, joka kenties voi tehdä kaikki hänen omat toiveensa tyhjiksi, niin koskee se sanoma kovin kipeästi hänen sydämeensä: Tunkihe sepolle tuska, Rautiolle raskas tunti; Kirposi pihit piosta, Vasara käestä vaipui.
Eikä neittä ennenkänä ei ole myötynä eloihin; neiti on ilman antaminen Ilmariselle sepolle, ku on sampuen takonut, kirjokannen kalkutellut." Sanoi Pohjolan emäntä: "Ohoh lasta lampahutta! Menet seppo Ilmarille, vaahtiotsalle varaksi, sepon hurstin huuhtojaksi, sepon pään pesettimeksi!"
Nauroiko pahasti? ILLI. Kyllä. Ilkeästi virnisteli, Vaikk' onkin komea vaimo. Sitten viskasi vihassa Kontin paimenelle läksi. Mutta paimenkin kiroili. MUUT. Tietysti kiroili. Sitten! ILLI. Emäntä rytäkän nosti Nyt sepolle. MUUT. Kerro! Mistä? ILLI. Siit' ettei sepon veressä Pala kosto Kullervolle.
Elä sulho'on ihastu, elä sulhon suun pitohon eläkä jalkoihin jaloihin! Sulholl' on suen ikenet, revon koukut kormanossa, karhun kynnet kainalossa, veren juojan veitsi vyöllä, jolla päätä piirtelevi, selkeä sirettelevi." Neiti itse noin saneli Ilmariselle sepolle: "En lähe minä sinulle enkä huoli huitukoille!
Onnen jakaisit ilman, Arvottomaksi tekisit Onnen arvon. Onni on vaivojen hedelmä. Paljon kärsinyt, kokenut Voipi onnesta iloita. Sepolle. Mene, Väinöä kysele! Tyttäreni, ohjat riistä Tuolta tuhmalta sepolta! Kuka ei itseänsä auta, Sit' ei tarvitse elämä. Hän on kurja kerjäläinen, Suku saamaton; elämän Sotaratsujen jaloissa Tuomittu tuhottavaksi.
Sulle tarjoan sopua. Unhota kipeä kiista, Pyörrytä pyhät sanasi, Kiroa omat kirosi Maasta nousemattomiksi. Anna tyttösi sepolle Polvuiseksi puolisoksi, Niin sepon sydämen voitat: Yhden annat, voitat kaksi, Ehkä kohta kolmannenkin. ILVO.
Oliko hän yksin? 2:NEN PAIMEN: Väinämön jälessä astui itse Seppo Ilmarinen KANSA: Hän, joka tulen kadotti? 2:NEN PAIMEN: Sama miesi. Sillan päässä Väinö taaksensa katahti. sepolle ojensi soihdun, sanoi: »Saata kansalleni! Minä kuljen kukkulalle ilmoja tähyämähän.» Erosivat. Me lähimme min käpälät alla kesti juoksemaan kohin kotia. Täss' olemme. Kaikk' on totta. 2:NEN ja 3:S PAIMEN: Kaikki totta.
Päivän Sana
Muut Etsivät