Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Niin kauas kaartuvi sen pyörökaari, sen kehä että vyöksi oisi liian avara Auringonkin uumenille. Sen hohdon kaiken säde luo, mi heittyy Primum Mobilen kohtaan korkeimpahan, miss' elämän se saa ja valtavoiman. Ja niinkuin veteen alla päilyvähän kuvastuu kunnas kauneuttaan katsoin, vihreintä vehmauttaan ja kukkiansa,
Ken sen templiin kulki, Liian pyhään kulki, Jotta siks sen risti Merkitsisi julki. Templiss' yö on vuoroin, Raskas kaiho vuoroin; Varjot synkät heittyy Komeroihin kuoroin. Hämy siell' on musta, Hämy liian musta, Jotta mitkään muistot Antais valaistusta. Silmäs siellä kaihtuu, Ja kun noin se kaihtuu, Kaikki kuvat, mielteet Sulta tyhjiin haihtuu.
Kun vesisuihkun helmet ilmaan heittyy, sa, kaikkileikkinen, ma tunnen sun, kun pilvi muodostuu ja toiseen peittyy, sa, kaikkimuotoinen, ma tunnen sun. Kun suven keto tähtikukin palaa, sa, kaikkitähtinen, jo tunnen sun, ja muratti kun pilana halaa, sa, kaikkisyleilevä, tunnen sun.
On vilpas, päivä jo peittyy, Rein-virta tyynenä on; vain vuoren huippuhun heittyy säde ilta-auringon. Siell' istui neito nuori tuoll' yllä, kaunis maan, ja kultasäihkeessä suori hän kultakutrejaan. Hän suori ne kultaisin kammoin, vain laulua laulellen; sen sävel on unhottu ammoin ja on valtavan tenhoinen.
En tiedä, kuinkahan lienee, Kun murhe mun valtaa näin; Sen vanha tarina tiennee, Mi ei mene mielestäin. On vilpas, päivä jo peittyy, Rein-virta tyynenä on; Vain vuoren huippuhun heittyy Säde ilta-auringon. Siell' istui neito nuori Tuoll' yllä tenhossaan; Ja kultasäihkeessä suori Hän kultakutrejaan.
Pois multa puhukaa tää paasto pitkä, min vuoksi kauan nälkää nähnyt olen, kun päällä maan ei ruokaa ollut mitään. Jos taivahassa, tiedän, Luojan oikeus kuvastuu toiseen valtapiiriin, teidän myös piiriinne se hunnutonna heittyy. Tunnette, kuinka teitä kuuntelemaan ma tarkistaun ja mikä aikaansaanut epäily on tään hengenpaaston pitkän.»
Niinkuin vuorten haukka, mi nopsin on lentävä lintu, arkaa kyyhkyä ahdistain kevykäisenä kiitää, syrjään kyyhkynen heittyy, vaan kimeästi se kiljuin syöksyy jälkeen myös himoll' ahneell' iskuhun saaliin: noinpa hän syöksyi päin tulisesti, mut karkkosi Hektor kiertäen muuria Troian, min jalat ehti ja jaksoi.
Hurtta alla hurstiteltan taskumatistansa maistaa, heittää taakse kypärheltan, silmät hurjat päässä paistaa, partaan pullon kaula peittyy; katsahtavi matkan menoon, maiskahuttaa huulta, heittyy ylpeästi selkäkenoon: »Kun lie koski Lemmon luoma. Lemmon lentoneuvot saamme, kun lie laskematta uoma, ensi kerran laskekaamme!
Mut miksi on niin suuri Ja raskas arkku tää? Ma lempeni siihen lasken Ja kaikki tuskani nää. Kotiintulo En tiedä, kuinkahan lienee, Kun murhe mun valtaa näin; Sen vanha tarina tiennee, Mi ei mene mielestäin. On vilpas, päivä jo peittyy, Rein-virta tyynenä on; Vain vuoren huippuhun heittyy Säde ilta-auringon.
Pois multa puhukaa tää paasto pitkä, min vuoksi kauan nälkää nähnyt olen, kun päällä maan ei ruokaa ollut mitään. Jos taivahassa, tiedän, Luojan oikeus kuvastuu toiseen valtapiiriin, teidän myös piiriinne se hunnutonna heittyy. Tunnette, kuinka teitä kuuntelemaan ma tarkistaun ja mikä aikaansaanut epäily on tään hengenpaaston pitkän.»
Päivän Sana
Muut Etsivät