Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Sanat saamasi vie, sano kaikki sa hälle julki ja suoraan, jotta jo suuttuis muutkin akhaijit, viekoitella jos aikoo taas ketä vielä hän heistä, moinen herjainen häpyheitto; mut ei mua silmiin katsoa tohtine kai, jos julkea koira hän onkin. Neuvoss' en, en työss' ole hälle ma kumppani kuunaan; kerran hän mua petti ja solvasi; toistepa tuskin kiehtoo kielellään. Se jo riittää.
Nyt hän pelkää onneaan: Kuningas jos suuttuis hälle, Syöksis varmaan kuolemaan! Silloin Ester ihanainen Puhuu kansan puolesta: »Minä olen Juutalainen, Kuningas, heit' armahda!
Niin kevytmielinen Laviniako Ja Bassianusko niin turmeltunut, Noin että hänen vaimostaan sais kiistää Ja sit' ei seurais rangaistus ja kosto? Pois, herrat, pois! Jos keisarinna tietäis Tään epäsoinnun syyn, niin suuttuis soittoon. CHIRON. Sen tietköön hän ja koko mailma: mulle Lavinia rakkaamp' on kuin koko mailma. DEMETRIUS. Kakara, nöyremp' ole valinnassasi Lavinia vanhimman on veljes oma.
Vielä et tarkoin tiedä, mit' aikoo Atreun poika, nyt koetellut akhaijeja lie, pian voi kuritella. Kaikkipa kuulleet ei mitä neuvostossa hän virkkoi. Kunp' ei suuttuis nyt ja akhaijeja vain paha vartois! Näät väkituumainen suursynty on valtias; arvon Zeulta hän sai, ylen armas on hän hyvinsäätäjä-Zeulle."
Ja sen vasta naiseksi sanoisin, joka olisi hellä ja hyvä, joka läikkyä niinkuin lähde vois, mut sentään ois meri syvä, jonka rinnassa ainainen aarnio oisi, mut ei sitä kaupaten esille toisi, vaan hakea antais mun silmät kiin' eikä suuttuis, jos löytäisin.
Ah, sulotähti, mitkä jalokivet osoitti mulle siellä, oikeutemme ett' anti taivaan on sun kaunistamas! Rukoilen henkeä, mi sun on liikkees ja voimas alku, katsomaan, mist' tulee se savu, joka himmentää sun hohtees; ett' toisen kerran vielä suuttuis niille hän, jotka kauppaa temppelissä käyvät, marttyyriverin, ihmein muuratussa.
Runottarille hän kertoo kaikk', ett' ei jumalat suuttuis, Sievästi juttelemaan salanäköjään ne hänet neuvoo. Puisto. Puisto mi viehättävä tässä tyhjästä aavikost' nousee, Väikkyy ja vihantelee eessäni loistavana! Luojaa kyllä te jälittelette, te, jumalat maitten: Kukkulat, lammikot, puut, lintuset, kalat ja muut. Vaan, että luomanne tok ei täysin Eeteniks muuttuis.
Ah, sulotähti, mitkä jalokivet osoitti mulle siellä, oikeutemme ett' anti taivaan on sun kaunistamas! Rukoilen henkeä, mi sun on liikkees ja voimas alku, katsomaan, mist' tulee se savu, joka himmentää sun hohtees; ett' toisen kerran vielä suuttuis niille hän, jotka kauppaa temppelissä käyvät, marttyyriverin, ihmein muuratussa.
Mua koeta ymmärtää, Sa ettet suuttuis: Sun suruas vain säälii sydämein. Sa uskot, toivot, että kaikki muuttuis ... ei muutu mikään. Tänne ijäksein ma jään, sen näen, holvein näiden huomaan, tään tuskan maljaa sakkaan saakka juomaan. Ah, Catharina, lähde kaukomaille, unohda minut, miehes onneton! Sun suurta sieluas jos jäänkin vaille, jää mulle riemu riemuin muistelon.
Päivän Sana
Muut Etsivät