Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Kivien ja kantojen Yli Mikko koikki, Nevojen ja rämeiden, Purojenki poikki. Kädet, jalat veristyi, Itkuun raukka heristyi. Tiesi kuink' ois käynytki Viimein moisen ilveen. Aurinko tok' armahti, Pistäysi pilveen. Samass' oli kaari pois! Mistä tavata sen vois? Viimein pääsi kotiaan Mikko läpimärkä. Toiset lapset pilkkanaan: Lehmäkö vai härkä Kaaress' oli? Mitä sait? Mikko noljotti nyt vait.
Siis suoraan Kosk' usein pahempaa on pahan pelko Kuin varmuus siitä, sillä varma joko On auttamaton taikka voi sit' auttaa, Jos ajoissa sen tietää mikä samass' Ajaa ja suistaa teitä? JACHIMO. Nuo jos posket Mun oisi, huulten kylpeä; tuo käsi, Min pelkkä kosketuskin ajaa sielun Uskollisuutta vannomaan; tuo muoto, Mi silmän hurjan lennon kahlehtien Itseensä kiintää, voisinko hyi, sentään!
Mua rakastaisko hän! Tuo totinen, Kopea, kaunis tyttö. Lausu hälle Ne sanat vaan, niin nauraapi hän sulle Ja samass' itkee, kun et paremmin Ujoa naisen sydäntä sä tunne, Joll' ei lie toivomusta suurempaa Kuin että kaulahas sais kavahtaa. Ei, ei. Tuo, totta tosiaan, ei kelpaa; Sun pitää vielä tänään hänet saada. Näet, muuten rakastajaan uros hukkuu, Ja se ei sovi meidän aikaan.
Mikä hymyily Tuo hymy taivaan Herran huulilla! Ei löydy mitään täällä maailmassa Niin ylevätä, että saattaisin Tään näkemäni siihen verrata! Pelästyneenä maahan lankesin Ja peitin käsilläni silmäni, Kun valo tuo niin heihin heijasti, Ett' olin sokeaksi muuttua, Mut samass' ihmeekseni huomasin, Ett' otsan' oli täynnä haavoja Ja että veri juosta tulvaili Mun kasvojani myöten virtana.
Hyvästi, siskon'! Onnelliseks tullos, Jos toisen löydät, ken sun ansaitsee; Mua ystävänä muista! Juhani, Pois älä mua lähetä. Jos kuolla En ansaitsekaan kanssas, muuta toki Kuin kuolemaa en toivo. Miksi? Syyskö Se on, jos min' en sulle rakkaamp' ole Kuin joku toinen. Sydämes kuin voi se Niin kova samass' olla ja niin hellä! Hyvästi! Onnellisna kuolen nyt; Vaan sin' et kuolis niin.
MACBETH. Voi, että vimmoissani tapoin heidät! MACDUFF. Miks teitte sen? MACBETH. Ken säikkynyt ja viisas Voi samass' olla, lempeä ja hurja, Kuninkaan mies ja puoleton? Ei kenkään. Tulinen lempi kiihkoissansa voitti Sävyisän järjen. Tässä makas Duncan.
Lausui näin, ja samass' ehti ahteen Kukkulalle rajut ratsumiehet; Ensi-askeleella alamäkeen Veljein pyssyt paukkuivat, ja luodit Jähtyi neljään otsaan, kaksi yhteen; Neljä hevost' irti juoksi, miehet Nolot kuuttatoista seisatteli. "Ladatkaatte, veljet!" huusi Aatu Uhkasilmin piilost' ilmi käyden, Ja kun sanat kuului, vihollisten Tuima joukko tuulispäänä ryntäs.
"Vies minua vähäsen venheellä joelle, Rikkut," sanoi Olga, ja samass' astui lähellä maata kiikuskelevaan venheesen. André juoksi kiireesti hänen jäljessään, päästi kiinitysnuoran ja ponnalsi venheen maasta, ennenkun lappalainen mukahan ehti.
Aatteli näin hymysuin, sydämessähän riemu, ja nousi, akkunan aukaisi toisenkin, joi viileytt' illan; mutta sireenin tuoksu ja tuomen puistosta sisään virtasi tuulenhengen kanssa ja huonehen täytti. Vaan samass' ilmestyi oven suuhun vanha Susanna, tuo, joka häärinyt on monet vuodet tarkkana, uskoon kartanon työss', yhä kiistäen laiskain piikojen kanssa.
Käteni mun sodast' estää, Se soihdun toki kantaa jaksaa. Mulle Se toimi uskokaa. Niin käyköön. Sulle Me kunniamme samass' uskomme. Nyt ijäisyyteen rauhass' säälikööt Kaikk' itseään. Tääll' yhtykäämme sitten, Iloisin mielin, tunnoin kirkkahin, Viimeiseen taisteluhun voimaa tuomaan, Maan, kuninkahan viimemalja juomaan. Eläköön Stålarm! Poikan' armas!
Päivän Sana
Muut Etsivät