United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !


Käteni mun sodast' estää, Se soihdun toki kantaa jaksaa. Mulle Se toimi uskokaa. Niin käyköön. Sulle Me kunniamme samass' uskomme. Nyt ijäisyyteen rauhass' säälikööt Kaikk' itseään. Tääll' yhtykäämme sitten, Iloisin mielin, tunnoin kirkkahin, Viimeiseen taisteluhun voimaa tuomaan, Maan, kuninkahan viimemalja juomaan. Eläköön Stålarm! Poikan' armas!

Vaan viha rintani kuohuttaa, kun muistelen, kuinka julkean kohtelun sain minä danaolaisien kuullen Atreun poialt' aivan kuin mikä kulkuri kurja. Niinpä te menkää siis sekä viekää vastaus selvä. Ennen huolia en sodast' aio ma hurmehisesta, kuin sotikuulun lie Priamon vesa, loistava Hektor, leiriä myrmidonein sekä laivojakin liki tullut, surmaten miehiä Argos-maan, tulin pursia polttain.

Ja vaiti vanhukselle hattuansa kohotti Döbeln, kunniata soi. Luo Brakelin nyt riensi ratsullansa, Larm rumpaliin hän siellä silmän loi. Ol' ukko tuttu Kustaan sodast' asti, nyt käsi vanha liikkui kankeasti, käy pärrytys töin tuskin hältä päin, hän paraadeissa harvoin nähtiin myötä, siell' aina, missä tehtiin verityötä.

Näin vähän jos saan teiltä armoa, Mun suokaa mennä, ett'en teitä loukkais. Hoi, rumpu soimaan! HERTTUATAR. Pyydän, mua kuule. RICHARD. Puhutte liian katkeraan. HERTTUATAR. Vaan sana; En vasta enää sua puhuttele. RICHARD. No, hyvä! HERTTUATAR. Jos sin' et taivaan kostost' ennen kuole, Kuin tästä sodast' ehdit voittajana. Niin minä vanhuuteen ja tuskaan lannun Enk' enää koskaan kasvojasi näe.

Dauphin se meitä kantapäille tallaa. SALISBURY. Vähemmän, näen , tiedätte kuin me. Sisällä tuolla lepää kardinaali; Dauphin'in luota hän vast'ikään tuli Ja rauhanehdot tuoden semmoiset, Jotk' ottaa voimme kunnialla vastaan. Hän oiti sodast' aikoo luopua. BASTARDI. Sen tekee sitä mieluummin, kun näkee Ett' ollaan täällä vahvat vastustukseen.

Kustaa III hallitsi Suomea ja Ruotsia 1771-92 ja kävi 1788-90, ja kävi Suomenmaassa ankaran, kolmivuotisen sodan Venäjää vastaan, jossa suurin osa vv:n 1808-09 sodan sotureista ja johtajista sai sotilas-ammattiin harjaantua; he tunsivat toistensa kuntoa aina "Kustaan sodast' asti". Kustaa oli jäntevä ja nerokas hallitsija, ja sotaa "Venään rouvaa" vastaan käytiin silloin pontevasti, jonka tähden sotilaat astuivat taisteluun riemulla ja Hurtti ukko ihastuksella muistelee hänen aikaansa.

KUNINGAS RICHARD. Ja sanoo? NORTHUMBERLAND. Ei mitään; kaikk' on loppuun puhuttu. Kuin soitin kieletön nyt on sen kieli, Lopussa kaikki, puhe, henki, mieli. YORK. Ja kohta Yorkille käy samoin aivan: On tuoni köyhä, vaan se päättää vaivan. KUNINGAS RICHARD. Täyskypsä ensin putoo; päättänyt Hän kulkuns' on, ja meidän alkaa nyt. Se siitä. Ja nyt sodast' Irlannissa.

MARCUS. Ja tervetulleet sodast' onnekkaasta, Te langot elävät ja kaatuneet. On sama onnen osa teillä, nuoret, Jotk' isänmaanne eestä taistelitte; Mut sen on peijaisjuhla taattavin, Ken Solonin on onnen saavuttanut Ja maineen vuoteell' uhmaa sattumaa.

Hän tämän tunsi Kustaan sodast' asti; nyt ukon käsi liikkui kankeasti, se pärrytykseen tuskin taipuikaan; hän paraateissa harvoin nähtiin myötä, vaan aina, missä tehtiin verityötä. Näin kenraal' loihe hälle lausumaan: "Jo etkö, veikko, ole kyllästynnä, tääll' eikö löydy miestä nuorempaa? Täss' olet kaiken päivää köykistynnä, et liikkumaan nyt palikoitas saa."