United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se heille kerro. CASSIUS. Ja lähde, Publius, täältä, ett'ei kansa, Kun meihin karkaa, vanhuuttasi loukkais. BRUTUS. Niin, tee se; tästä työst' ei vastaa muut Kuin me, sen tekijät. CASSIUS. Miss' on Antonius? TREBONIUS. Juoks' säikkyin kotiin. Miehet, vaimot, lapset Tuijottain juoksevat ja huutavat, Kuin päivä olis viimeinen. BRUTUS. Nyt tahtos Tee, sallimus!
PRINSESSA. Oi Tasso, katso eteesi, jos voit, ja huomaa vaara, missä väikyt sä! Sua säästän, sillä muutoin sanoisin: jaloa onko noin sun puhua, noin ajatella yksin itseäsi, kuin ystäväin et sydämiä loukkais? Sä etkö tunne mieltä veljeni, kuin sisar kumpikin sua kunnioittaa? Sit' etkö tuntenut tai tiennyt ole? Jo hetket muutamatko muuttaneet on kaiken? Tasso!
LODOVICO. Hyvä herra, Tuot' ei Venetiass' uskottaisi, vaikka Todeksi vannoisin sen. Tuo on liikaa. Hän itkee! Lohdutelkaa! OTHELLO. Perkel', perkel'! Jos maan vois naisen itkut hedelmöittää, Niin joka tilkka krokotiilin siittäis. Pois silmistäni! DESDEMONA. Ett'en sua loukkais, Niin lähden. LODOVICO. Tosiaankin nöyrä vaimo! Takaisin, herra, kutsukaa hän. OTHELLO. Rouva! DESDEMONA. Mun herrani?
KUNINGAS. Tule, Hamlet, tämän käden sulle annan. HAMLET. Anteeks suokaa: väärin teille tein; Mut anteeks, nimess' aateluutenne! Tää seura tässä tietää, ja kai tekin Olette kuullut, että raskas synkkyys Rasittaa mieltäni. Mit' olen tehnyt, Mi teissä sydänt', arvoa ja tunnett' On loukannut, sen hulluntyöksi väitän. Laertestako Hamlet loukkais? Ei!
Jos niin on, niin kyllä Palkkansa rikos saa, ei keinot puutu; Ja tämä, tehtyn' yhteishyvän tähden, Vois lopun saada, joka teitä loukkais Ja häpeän tois meille, jos ei pakko Sanoisi sitä viisaaks menetykseks. NARRI. Sillä, niinkuin tiedät, setä: Niin kauan kerttu se käen elättää, Kuin päänsä hän pojalleen menettää. Ja kynttilä sammui ja pimeään me jäimme. LEAR. Sinäkö tyttäreni?
POLONIUS. Niin, tai juominen, Miekkailu, kiroominen, riidanhimo, Huoraaminen: niin pitkälle voit mennä. REINHOLD. Se loukkais kunniata, hyvä herra. POLONIUS. Ei suinkaan, kun vaan moitteitasi höystät.
Näin vähän jos saan teiltä armoa, Mun suokaa mennä, ett'en teitä loukkais. Hoi, rumpu soimaan! HERTTUATAR. Pyydän, mua kuule. RICHARD. Puhutte liian katkeraan. HERTTUATAR. Vaan sana; En vasta enää sua puhuttele. RICHARD. No, hyvä! HERTTUATAR. Jos sin' et taivaan kostost' ennen kuole, Kuin tästä sodast' ehdit voittajana. Niin minä vanhuuteen ja tuskaan lannun Enk' enää koskaan kasvojasi näe.
POLONIUS. "Osaks hänet, mutta", Voit lisätä, "en tarkoin; vaan jos on hän Se, joksi luulen, on hän sangen hurja, Sen ja sen tapainen"; voit valhetella Hänestä, mitä tahdot, mut ei mitään, Mi loukkais kunniata, muista se; Vaan tuollaisia hurjan, huiman töitä, Jotk' ovat nuoruuden ja vapauden Tovereiks yleisesti tunnetut. REINHOLD. Kuin kortinlyönti?
Ja meidän kera käyden ystävämme jos loukkais jalkansa, niin lempein käsin tukien häntä, kohta kulkua me hiljentäisimme. ALFONSO. Ois parempi, jos hänet terveeks saisimme, ja kohta hän tehokeinot kelpo lääkärein sais tuta, virkeänä käydäkseen taas iloll' uuden, terveen elon teitä. Mut sentään toivon, rakkaat, etten koskaan sais kantaa syytä tylyn lääkärin.