United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kokemiinsa kämmeniin ilolla katsoi myöskin tää, ja kun hän ryntäs, oli niin kuin maksais yrittää. Sitäpä nähdä kelpasi kun Suomen mies ja Kulnevi, ne kilvan kamppaelivat, nuo vahvat molemmat. Kätensä raukes ainiaks, hän kaatui miekan kalskeeseen, mut nimens' yhä kunniaks on hänen kansalleen; ja missä häntä mainitaan, hän "sankariksi" sanotaan; oi kallis sana: "sankari," kun saat sen maaltasi.
Näin poika: aurinko kultainen, On juoksu ylhäinen sulla, Sä kuljet tietäsi rientäen, En voi mä luoksesi tulla; Sun tiesi käy yli taivahan, Ah kuinka kruunusi saavutan? Ei mitään keinoa mulla. Hohoi! Nyt soi yli kaiken maan! Tuprahti tomu ja sauhu. Vihollisjoukot ne ryntäs vaan Ja kaikkiall' oli kauhu. Mut poika isänsä miekalla Löi, hakkaa urohon innolla, Ja voittoon päättyiki pauhu.
Mut kuinka onkin pelko meit' Ja valitus ei tuota valistusta, Vaan syöksee syvemmälle turmioon. Niin Hiitehen nuo Lemmon sikiöt, Kuin miehen mieltä pahoin pilaavat, Nuo kaksoisveljet valitus ja pelko! Sen sijaan rohkeutta veikot! Siinä On meidän tukemme ja siinä keino, Jok' ammoin autti esi-isiämme Kun verivihollinen maahan ryntäs!
Ma muistan illan niinkuin eilisen, Pois riihess' oli isäs', koton' istui Sun äitis', imettäin sua rinnoillaan, Ja ensikerran luoman huomas, joka Sydämes kohdall' on, ja aatteli Se mitä ennustais se käärmeenkieli, Kun hillitön miesjoukko Flemingin Verillä tahrattuina sisään ryntäs.
Taas kun sodan ryske Viiletti hänen valpast' aistintansa, Kaht' uljaammin hän heti rohkaisi Ruhonsa väsyneen ja liekkiin ryntäs, Miss' suitsuten yl' ihmishenkien, Kuin ikiturma, syöksi hän; ja vasta Kun huudettiin: »maat, kaupungit on meidän», Levähti hetkeks hengähtäin. MENENIUS. Mies uljas! 1 SENAATTORI. Ja täysin ansainnut sen arvon, jonka Aiomme hälle.
Sun vapauttas varjellaksensapa Leonidaskin päänsä seppelöi ja juhlapuvun puki parhaan päälleen ja ryntäs sitten sankarjoukkoineen rivihin vihoillisen verrattoman ja kaatui itse kaikin miehineen.
Terve sä, maan turvan kasvattaja, mutta kolmenkertaisesti terve tuolle jalolle, mi meitä johti, yksin mahtavampi kuin me kaikki. Sorrettuna joukkomme jo seisoi, hajallaan kuin karja kaitsijatta, toivotonna, kuoloon tuomittuna. Joukon järjestäjää meill' ei ollut, käskyä ei annettu, ei kuultu, kunnes korven komerosta ryntäs poika kerjäläisen, sankarsilmä ja meit' äänens otteluhun käski.
Tuost' iski Brutus, hänen lemmikkinsä, Ja kun murharaudan kiskoi maalle, Niin, nähkääs, veri Caesarin se seuras Ja ovest' ulos ryntäs, nähdäksensä Noin tylystikö Brutus kolkutti; Caesarin enkel' oli, nähkääs, Brutus. Jumalat, tuomitkaa, kuink' oli rakas Hän Caesarille! Isku tuo se kaikist' Ol' armottomin: hänen jalo Caesar Kun lyövän näki, kiittämättömyys hänt' Enemmän musersi kuin murha-ase.