Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Mutta taisiko hän toivoa Jumalan ohjausta elämässä, kun hän heikosti kuroitti toista kättänsä Jumalalle, toista kiihkeästi ojensi maallista onnea tavoitellen. »Joka minun perässäni tahtoo tulla, hän ottakoon ristinsä, kieltäköön itsensä ja seuratkoon minua.» Sanat juolahtivat Eevin mieleen ja saivat hänen kyyneleensä uudelleen vuotamaan. Hän itki hetken hillitsemättömästi.
Jos hän ei tahdo ottaa vastaan teidän apuanne, ottakoon vastaan minun apuni. Jos hän suostuu, niin olisi aikomukseni pyytää päästä sinne minne hän lähetetään. Neljä vuotta ei ole ijankaikkisuus. Minä eläisin hänen rinnallaan ja ehkä voisin helpoittaa hänen kohtal... taas hänen oli pysähtyminen mielenliikutuksen tähden. Mitäpä minä voisin siihen sanoa? sanoi Nehljudof.
Eihän muuta: mies lähtee vaan puhemieheksi semmoiselle ja rupeaa toimittamaan häntä likimäiseksi naapuriksi no viepi mielen ihmiseltä! Teidän ei tarvitse puuttua eikä sekautua koko asiaan. Ottakoon Martti muita puhemiehekseen, jos luulee asiansa menestyvän Kolkin heittiön kanssa; sittepähän ei tule teille mitään sielun seulomista", höpsötti ja säyhysi Kirsti.
Ennenkuin myönnyttäisin että saapi sanoa: hatulla on luonto, ennen minä suostuisin siihen, että *datur vacuum in rerum natura*, ja että itse olen aasi. Paha henki ottakoon koko miehen! Herra tohtori hoi, kuulkaas vähän, mitä ihmiset teille puhuvat. Teille saa haastaa kokonaisen tunnin ja te ette vastaa sanaakaan. Pankrasius. Antakaa anteeksi! Viha pimittää kokonansa mieleni. Sganarelle.
Tässä ei auta tinkiminen, kenen vahtimiehet ovat minulle jättäneet, sen panen minä lukon taakse; hyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiinni, niinkuin hampaat myllyn rattaassa! Pois sisään, siellä on jo seuraa! No, niin ottakoon teidät kaikki, mitä kaupungissa on, se ja se! KASKI, Se on oikein, kirotkaa vähän, niin kevenee sydämmenne!
Kun Seimke verkalleen nous ylös, loi Tudekas silmäyksen Thorseniin, täynnä vihaa, mutta myöskin pelkoa. "Saatana ottakoon sinut!" huusi hän. "Sinä et saa nuhdella," sanoi lukkari. "Kyllä, Belialin poika! Kun nuhtelemisen voima tulee ylitseni, niin nuhtelen minä." "Hänellä on oikeus nuhdella sinua," huusivat lappalaiset. "Jakob Tudekas on hengissään, aavehissaan."
Ja miksi tämä onnettomuus mulle on tapahtunut? Olenko minä enemmän syntinen kun moni, jolla on liuta lapsia elossa? Ottakoon julma Jumala munki henkeni, kun lapseni hengen vei. Haa! Minä voin tulla hulluksi, äitini!" "
Ottakoon Jumala haltuunsa kuolleet ja varjelkoon eläviä!..." Mutta Valkokukka ei tahtonut häntä kuunnella. Kolme päivää hän vielä jaksoi olla yhtymättä rakastettuun herraansa. Neljäntenä hän synnytti maailmaan pojan, ja nostaen hänet käsivarsilleen sanoi hän: "Poika, kauan olen toivonut saada nähdä sinua; ja nyt näen edessäni kauneimman olennon, mitä nainen koskaan on kantanut.
Hirveä huuto kuului ja kiirehtäviä, epävarmoja askeleita. "Minä tahdon! minä tahdon olla hänen luonaan! Minut paholainen ottakoon, ei häntä!" huudettiin siellä ja kaksi naista tunkeutui alttarin luokse. Toinen oli Gunhild, kamalan näköisenä, ontot posket sinertävinä ja tukka suortuvissa veristävillä silmillä; toinen oli Anna, kalpeana kuin kuollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät