Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
»Nyt on!» huusi hän luonnottomalla äänellä, silmät oudosti pyörähtäen. Keskitalo astui askeleen kohti. »Hiljaa, taikka minä tapan! Kenenkäs kanssa se on?» läähätti hän. »Kenenkä tahansa!» huusi tytär kiiluvin silmin niinkuin hän olisi ollut mieletön. Keskitalon teki mieli lyödä. Mutta hän tunsi itsensä niin voimattomaksi, ettei hän olisi kyennyt kättään nostamaan.
Ja kun hän nyt laitteli niiden pohjia Hovin pellolla naputellen Keskitalon kanssa toisten ajamia havuja pieniksi, niin hän tunsi seisovansa noiden valtavien havuröykkiöiden keskellä kuin omassa valtakunnassaan. Jo aamuhämärissä se naputus alkoi, ja sitä kuului yhä iltapimeän kietoessa seudut vaippaansa.
»Kustaa, Kustaa joko sinua taas painajainen ahdistaa?» puheli emäntä hätääntyneenä, nousten vuoteessa istualleen. Keskitalon rintaa kuristi niin, että hän tuskin sai henkeä vedetyksi. Kesti hetken, ennenkuin hän pääsi selville että se oli vain unta. »Anna minun vähän levähtää, puhutaan sitten», sanoi hän nojaten väsyneesti päänsä vaimonsa olkapäähän.
»Hyvin tuo Keskitalon tyttö lukeekin», sanoi Uutela hiljaa, ettei häiritsisi lukemista. Maija ainoastaan nyökäytti myönnyttäen päätään. Ja niin he istuivat ja söivät, aina väliin katsahtaen toisiaan silmiin. Sitten he nousivat pöydästä. Uutela istahti ikkunan luo. Hän tunsi itseään raukasevan. »Oikaisen itseni vähän tähän penkille huokaamaan tuo tyttökin lukee niin kauniisti», sanoi hän.
»Mistäs minä arvaisin.» »No Keskitalon Mantan. Nyt sen tiedät.» Sisar katseli ja ihmetteli. »Mikäs nyt tuli?» myhäili Uutela. »Ei mikään, ei mikään», puheli sisar hajamielisesti. »Minä vaan aattelen sitä iän eroa...Kun se Manta ei taida olla vielä kahtakymmentäviittäkään?» »Kahta vailla!» hymähti Uutela kuin kiusotellen. »Mutta eikös se sentään ole vähän liian nuori? Tuleekos siitä oikein?»
»Pidetään sitten päätettynä», myhäili Uutela. »Minä tulen lauantaina kihlat tuomaan.» »Ja sitten asiat reilaan!» sanoi Keskitalo, sipristäen taasen silmälaudoillaan. »Ja niin me vielä ennen helluntaita istumme kukin viinapuumme ja viikunapuumme varjossa.» He nauroivat kaikki. Keskitalon raamatunlauseet sattuivat aina paikalleen, se oli tunnettu asia. Keskitalo oli mennyt.
Mutta Keskitalo painautui penkille ja yski, emännän seisoessa vedet silmissä vieressä ja taputellen hiljaa hänen hartioitaan. Uutela nousi viimeksi, yhä vielä hiljaa hymyillen. Hän pysähtyi rykivän Keskitalon eteen: »Pahaksi on tuo yskäsi tullut, kyllä pitäisi taas mennä tohtorin puheille», sanoi hän osanottavasti. Sitten hän lähti hiljalleen pihan poikki pirttirakennukseen.
Kun hän näki Keskitalon lehmien olevan ulkona kimmoissaan laukkailemassa sadan askeleen päässä olevan raja-aidan toisella puolen, jätti hän Matin siihen aukiolevan akkunan puoliskon kohdalle penkille seisomaan ja katsomaan lehmien hommia. Matti ne heti huomasikin, alkoi sormillaan osoitella ja hoki: »Oo, oo, oo». Auno otti nyt Nordborgin postillan ja rupesi lukemaan sen päivän saarnaa.
Sinä, Keskitalon Kustaa, tarkotit suvullesi perintöä toisen omaisuudesta. Nyt tuli tien ohesta vieras perijä, joka vie kaikki että ymmärtäisit kuinka kipeästi elämän täytyy meitä opettaa.
»On...» vastasi tytär tuskin kuuluvasti, painaen päänsä vieläkin alemmaksi. Keskitalon silmät mustenivat, hänet valtasi kamala viha. Hänen toinen kätensä puristui nyrkkiin. »Isä kulta, isä kulta, älä Jumalan tähden!» rukoili emäntä tarttuen hänen käsivarteensa. »Mitäs olet tehnyt, kelvoton?» Keskitalo oli niin kuohuksissaan, että hänen täytyi pysähtyä henkeä vetämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät