Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Tuost' etumaisien laivain taa pakon alla jo painui aimot akhaijit, vaan taas sankkana luo majasarjain jäi väki, leiriin ei hajoellut, jäi pelon valtaan kuin häpeänkin, huus yhä yllyttäin kukin toistaan.
Onnettaret vaikka veisi minut ulos maailmaan Kauvas synnyinpaikastani, eloon vaihettelevaan Iloon, onneen runsahasen kodin pienen suojasta Tuost' en kuitenkaan mä voisi vilpittömäst' iloita. Min' en voisi unhoittaa, kuin lasna ollen laulelin Kodin armaan orren alla, vilpitöinnä iloitsin. Kuinka illan tullen ennen äidin hellän syliin jäin Uneksimaan kohtaloita tulevaisen elämäin.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuost' on siemenen sikiö, alku onnen ainiaisen, tuosta kyntö, tuosta kylvö, tuosta kasvu kaikenlainen! Tuosta kuu kumottamahan, onnen päivä paistamahan Suomen suurille tiloille, Suomen maille mairehille!"
Hamlet." Mit' on se? Liekö kaikki palanneet? Vai petost' onko tää ja pelkkää tyhjää? LAERTES. Käs'alan tunnettenko? KUNINGAS. Se on hänen. "Alastonna", ja lisäyksessä tuossa Hän sanoo: "yksin". Selvitäppä se. LAERTES. Tuost' aivan hämmennyn. Mut, tulkoon hän! Sairasta sydäntäni virvoittaa se, Ett' elävänä hälle vasten partaa Saan sanoa: "Tuon teit sa."
ei myös, kun vahan sulaessa raukka Ikarus tunsi siipein irtautuvan ja isä hälle huus: On turma eessä! kuin pelkoni nyt nähdessäin, ett' tyhjyys mua kaikkialta ympäröi ja kaikki silmistä häipyi, paitsi selkä pedon. Hitaasti laskeuu se, uiden vitkaan ja loivin kaartein; huomaa tuost' en mitään, vain että alhaalta mua vastaan tuulee.
Sana nyt, sana kiiru nyt saatettiin: »Välirauha rikkunut on; etuvartion johti jo pois Brusin, ja silta on purkamaton. Kakstoista on kello, ja kesken työ, mut ryssäin jo yks se lyö.» Sandels, hän makean maistua suo, ei tuost' ole tuonaankaan. »Pala hanhea, pastori! Hyytelö tuo se on herkkua kerrassaan. Taas Dolgoruki se touhuaa; hänen maljansa! Maistakaa!»
Mua käskee hän jos mahdollista siis jäljille pääsemään tään juutalaisen, tuost' ylen kauhtuneena konnuudesta, mi synti vastoin pyhää henkeä on hänest' oikea; se, mikä meille on syntein synti, vaikka, kiitos taivaan, me emme aivan tyystin tiedäkään, mit' on se oikein.
"Tuo oli vaan taiteen viehätys," tokas André, "se oli uskontoa, puettuna runollisuuden muotohon. Mutt' uskonto sinänsä ja pelkästään, kuinka taivahan nimessä voi se tulla joko tai." "Sen lapsuudessas kumminkin kyllin kyllä näit." André seisahti. "Näinkö minä sen? missä sitten? "Isäs luona." "Tuost' uskonnosta minä olen unhoittanut ihan kaikki, paitse ainoan sen, että minä inhoksuin sitä.
NATHAN. Saa Recha häntä milloin tahansa nyt odottaa, niin sano. DAJA. Niinkö? niinkö? NATHAN. Kai sinuun, Daja, luottaa saan? Sua pyydän, varuillas ole. Sit' et kadu sa. Sun omatuntos tyydytyksensä saa siitä myös. Mun suunnitelmaani vain älä millään tavoin turmele. Vain varovasti, pidätellen kerro ja kysele. DAJA. Tuost' enää tarvitsiko ees muistuttaa! Mä menen, menkää tekin.
Mitäs sinä tänne tulit, viekottelet meitä, Joka jo olet kotonasi pitänyt viisiä häitä. Vaan jos tarkoin tietäisin, ett' oma kulta olet, Niinpä minä nousisin ja aukaisisin oven. Ei ole kultani kotona, eikä oo äsken ollut, Kultani on muilla mailla, ei ole sieltä tullut. Tuost' on kultani kulkenut ja jälet onpi jäänyt, Lehti on päälle langennut ja keltaiseksi käynyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät