Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
"Tulkaa mukaan!" hän sanoi. Elsa ja mummo läksivät pojan perässä rantaan astumaan. Rannassa oli verkkojen säilytyshuone. Nuori mies katseli merta, katseli tuuliviiristä tuulen suuntaa. Hän huomasi ilokseen voivansa purjeissa laskea hyvää laitatuulta Helsingin Pohjois-satamaan. Hän otti vajasta purjeen ja laittoi venheen reilaan. Vieraat käski hän istua venheesen. Niin lähdettiin.
Mutta eivät ehdi vielä nuoren hevosen räpytteleväiset silmäluomet ummistua ennenkuin ulkona narahtaa rekivajan ovisarana. Varsan pää hetkahtaa jälleen pystyyn. Selvään kuuluu yön hiljaisuudessa kuinka vajan ovi varovasti avataan. Mitä nyt? Varsa kavahuttaa etujalat ojennukseen ja höristää korvansa pystyyn suipeiksi kuin keihään kärjet. Reki vedetään hiljaa vajasta.
He olivat kovin ihastuksissaan seisoessaan työn ääressä molemmin puolin paronitarta ja toistelivat: Tarvitaanpas siinä taitavuutta ripotellakseen noita laitoksia. Molemmat vaunujen ovien vaakunat valmistuivat vasta seuraavana päivänä yhdentoista aikaan. Silloin olivat kaikki läsnä, ja vaunut vedettiin ulos vajasta, jotta voitiin työtä paremmin arvostella. Suoritus oli onnistunut erinomaisesti.
Muut, isäntä etupäässä, hääriä kiiruhtivat nyt vetämään kärryt vajasta ja valjastivat siihen yhden talon paraimmista hevosista, ollen tyytyväiset omasta puolestaan, kun he vihdoin näkivät kärryjen matkamiehineen lähtevän myllykylästä kammottuun Ristimäen metsään päin.
Sitten joulun ei ollut niinkään helppo päästä Saaran pakinoille: hän ei koskaan tullut kutsumaan häntä vajasta kyökkiin; jätti hänet aamiaisilla enimmäkseen isänsä huostaan, sillä aikaa kuin hän työskenteli huoneissa ja ulkona. Tänään, kanuunamies oli lähtenyt laivanveistämölle, oli hänellä kuitenkin silitystä.
Etsikö hän ketään, jota ei tuvassa ollut, vai eikö, sitä ei voitu tietää. Näin kävellessään yön hiljaisuudessa, kuuli hän pian vain kaukaa tanssivain töminää tuvassa ja viulujen kimeitä ääniä, mutta lähellä taloa olevasta avonaisesta vajasta kuuli hän selvästi kahden ihmisen äänen, jotka hiljaa puhuivat keskenänsä. Lauri seisahtui äkkiä, sillä toisen ääni oli hänelle hyvin tuttu.
Bincentz ei häntä huomannut. Hän astui Klettermaier'in takaa tämän säikähtyneen miehen etehen. Wappu katseli häntä vajasta, jossa hän seisoi. Hän tarttui miehen kaulukseen, veti hänen pystyyn ja huusi hänen korvaansa: Hoi mies! tämäkö on työn tekoa? Laiskuri koska hyvänänsä minä tulen, istut sinä aina kädet ristissä nyt olen saanut tarpeeksi! Kyllä minä autan sinua jaloille, minä!
Sen koitellut oon ehtimiseen. Vajasta tuost' on sentään hyötymystä: Alamme ikävöidä ilmestystä, Ja sielu kääntyy taivaalliseen. Ja kirkkahinna valo tää Uus'-testamentiss' välkähtää. Sen alkusanat lukea ma mielin, Ja hartahilla sydämin Tuon pyhän kirjan, kallihin Julaista kerran armain äidin-kielin. "Alussa oli sana" tässä sanotaan. Jo tartun täss', ei kynä juoksekaan!
Kuului vain kuinka tupakkapiipusta muutamat savut vedettiin ja sitä sitte pari kertaa hiljaa ja vakaasti koputettiin pölkyn päähän. Hetken kuluttua sanoi Liisa: "Tuletkos nyt tanssimaan?" "Tulen", vastasi toinen. Lauri vetäytyi nyt hiljaa vajan taakse. Kaksi henkeä lähti vajasta ja astui käsityksin pihan poikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät