Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
"Mitä tämä kaikki merkitsee?" "Että nuo nuoret ovat kauan rakastaneet toisiansa ja minä olin tuommoisena postiljoonina." "Entä se juttu Pyramuksesta ja Tisbestä, joka seisoi tynnyrillä?" "Sanottiinko minun siinäkin olleen." "Ei ihan suoraan, mutta että se oli nainen teidän talosta." "Ja te heti arvasitte siksi minut. Kiitoksia siitä, että ajattelitte niin hyvää minusta."
Jos kuolema ja perikato oli maailmanjärjestyksen viimeinen sana, te ajattelitte, jos tämän kaiken takana oli vain tyhjyys ja kaiken häviö, niin mikä oli tämä ihmeellinen väliverho siis, tämä outo, kirjava ja kangasteleva harhanäky, jota he sanoivat elämäksi ja jossa kaikki olivat toinen toisiinsa niin kiinteästi takertuneet? Olihan tuo kaikki kuitenkin kerran jätettävä.
"Tätä kaikkea " sanoi kreivi haikeudesta melkein tukahtuneella äänellä "tätä kaikkea ajattelitte, uneksitte te, Roosa ja kuitenkin kuitenkin " "Luopuako voin tästä unelmasta?" keskeytti Roosa lempeästi; "ei, en voinut. Mitä meillä on hengessämme, se on meidän omaamme senhän juuri äsken kuulin teidän suustanne.
Minusta on niin hauskaa taas olla kotona! Eikö teillä sitten ollutkaan hauskaa Helsingissä? ja Antero olisi toivonut kieltävää vastausta. Oli, oli toki, mutta on se nyt kuitenkin niinkuin helpotus, kun se on takana että sitä saa vain muistella. Sitäkö äsken ajattelitte? Milloin?
"Minä kiitän teitä siitä että minua ajattelitte," sanoi Travers, "ja tämä tuuma pannaan kohdakkoin toimeen, vaikka kauppa ei nyt enää minulle mistään arvosta ole.
Eiköhän se vaan tuntuisi kahta vaikeammalta sitten jäljestä päin, kun hän taas on mennyt pois? SYLVI. Ei, ei minä elän sitten siitä, siksi kuin hän tulee takaisin. Ja kirjeitä hän saa lähettää minulle, niin lohduttelen itseäni niilläkin sen aikaa kuin hän on poissa. ROUVA HAKE. Ajattelin tässä mutta en oikein tiedä, kävisikö tuo laatuun SYLVI. Mitä ajattelitte?
Ei, se on erehdys. En minä ole kaivannut vanhoja tuttavia. Viktoria vaan en ketään muuta, en niin kertaakaan ketään muuta. KARIN. Sallithan meidän kumminkin tulla luoksesi, vai täytyykö lähteä pois heti? SYLVI. Ei, kyllä saatte olla vähän aikaa, jos tahdotte minun puolestani. ALMA. Me, näetkös, ajattelimme, että se ehkä vähäisen virkistäisi sinua. SYLVI. Niinkö ajattelitte?
Hyvä rouva Hake, sanokaa, mitä ajattelitte? ROUVA HAKE. Ajattelin vaan, että jos menisin itse häntä puhuttelemaan SYLVI. Voi, jos sen tekisitte? Hyvä, rakas rouva Hake, minä kiittäisin teitä polvillani. Voi, jos sen tekisitte! ROUVA HAKE. No, totta maar! Minä menen ihan varmaan. SYLVI. Kuinka hyvä te olette! Ja kuinka minä pidän teistä! Kiitoksia, rakas, rakas rouva Hake!
Hän käski minun aina vaeltamaan sitä oikeata tietä ja pusersi sydämmeellisesti kättäni toivottaen minulle onnea matkalle. Syvästi liikutettuna kiittelin minä näitä hyväntahtoisia ihmisiä ja käänsin, sydän toivoa täynnä, askeleeni kotio päin, sillä minä voin sanoa vihamiehilleni niinkuin Josef sanoi veljillensä: "Te ajattelitte pahaa minusta, mutta Jumala on kääntänyt sen hyväksi."
Te tahdotte sanoa: vanhemmat sisaret omistavat aina itselleen kaiken suitsutuksen heidän ympärillään eivätkä huomaakaan, että yks kaks on toinen astunut heidän sijaansa. Sitähän te ajattelitte. GRANSKOG: Ajattelin. Mutta minä en olisi uskaltanut sitä sanoa. KERTTU: Tällä kertaa te erehdytte. Minä luulen jo ennen kyllin selvään osoittaneeni tunteeni teitä kohtaan GRANSKOG: Kyllä.
Päivän Sana
Muut Etsivät