United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aron himmeän helmasta aurinko nous, kuin oikeuden juhlaan sen soi sotajous, se leimusi lempenä syntymämaan, se vaati koko maailman valkenemaan, ja vapautta, veljeyttä kansain se soi, se työmiehen rintahan toivoa toi, liki kansaansa liitti taas sotilaat ja keveämmin hengähti heimot ja maat; yli maanpiirin astuu nyt armeija työn läpi myrskyn ja kauhun ja kuolon ja yön, mut kasvoilla kaipuu ja uskonto uus ja sydämissä valtioiden vastaisuus.
Te kaupungin herroja ootte, on vierasta kansa ja maa, ja vastaisuus sekä lapsuus teill' lietona kangastaa; mut korpien keskeen käykää! Se samppanjakaihonne vie, minä vast' olen tullunna sieltä ja sinne on taas mun tie". Ja hän toisihin riemuten katsoi kuin lausunut heille hän ois: miks ette te kanssani seuraa, sehän kaunista kulkua ois!
Ja nuoruusinto se silloin myös Sun silmässä tuikahti Ja onnentaivona vastaisuus Toiveissasi kangasti. Nämä aikoja olivat autuuden, Lyhyt sentään onni on maan: Meni vuosia kymmenkunnan vain, Kun tuossa jo vanhetaan. Nyt tykkivi tyynnä sun valtimos, On mielesi innoton, Mies mielevä olet sä mukamas nyt, Kun olet sä kunnoton!
Kun suurivaltain sorto taas enemmän alaa voittaa, Ja saksalaistaa Elsassin kun Bismarck ukko koittaa, Kun pienten kansain vastaisuus niin synkeältä näyttää, Sun äänes sulo-toivehin sydämmet silloin täyttää.
Tuo aurinkoinen luonnon lumosi lämmöllään, Säteillen kutsui kielot ja liljat elämään; Kedolla leikki perho Ja luonnon vihryt verho Se loisti niinkuin uus. Kuin moisen päivän koitto myös lemmen mahti on: Se lämmittää ja loitsee kuin säde auringon, Valossa lemmenkoiton Saa elonvoima voiton Ja hymyy vastaisuus.
Niin toivoin minäkin; nyt näen: turhaan. Kuin kiista kävikään täänpäiväinen, sen sovittaa voi; mutta taattu silti ei ole vastaisuus, ei huominen. Ois mielestäni Tasson parhain täältä pois toistaiseksi matkustaa; hän Roomaan tai myös Firenzeen voishan muuttaa; siellä mä hänet voisin pian tavata ja ystävänä mieltään tyynnyttää.
Sieltä otti hän osviittaa myös ulkonaisille elämänkohtaloilleen ja koetti joka hetki tuskallisella, hermoja kiusaavalla jännityksellä urkkia, mitä hämärä vastaisuus hänelle ja heille kummallekin mahtoi kätkeä helmassaan. Eihän voinut ijäti jatkua näin. Täytyihän tulla joku ratkaisu, piste pitkän lauseen jälkeen.
Tähän seuraan en minä kuulu, sen vieras on kansallisuus, Minä kaukana korvessa synnyin, katovuodet ja hallat mä näin, Ilojuoma ei mullen maistu, nämä muistot on mielessäin. Te kaupungin herroja ootte, on vierasta kansa ja maa, Ja vastaisuus sekä lapsuus teill' lietona kangastaa; Mut korpien keskehen käykää! Se samppanikaihonne vie, Minä vast' olen tullunna sieltä ja sinne on taas mun tie».
Ah, Catharina, katso taivaanrantaa, maa siellä siintää, päivä koittaa uus, mun maani, minne laiva meitä kantaa, Sun maasi myös ja meidän vastaisuus; se meille murheen vaiko onnen antaa, vain tietää Hän ja taivaan avaruus, min eessä nyt ma alla aamuntähden Sun kanssas kaitsemaan sen valtaa lähden. Nyt yllän Sinuun.
Olemme aamun sukua Ja uuden ajan vahtia, Mi läpi yön ja kuoleman Vaan syöksee innossaan; Ja valtamme on rajaton, Sill' toivon maa se meidän on, Ja meidän on tuo vastaisuus Ja myös sen kaunoisuus. Ja maamme, valon morsian, Saa suuruuden ja kunnian; Me itse kuolkaamm' unheesen, Kun järven aaltonen; Sill' varjot täältä häviää, Vaan henki pysyy jäljellä; Niin vartijat myös pysyvi, Kun valon voimaki.