Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Tuokio ennen maatapanoamme vetäydymme liki toisiamme viimeisten hiilosten ja kekäleitten ympärille, joita liikutamme ja kohentelemme, saadaksemme muutamia tulenkieliä ja leimuja jäähyvästiksi. Ja silloin heltiää kielten side.
Valkoiset luut piirongin lukoissa ja avainkimppu näkyivät raosta juontuman kohdalla. Eilen oli isäntä tehnyt lopputilin sorvaustehtaan herrojen kanssa ja tuhatta markkaa oli kassalaatikossa liikerahoja. Pienet rahat, liki tuhatta markkaa, oli vienyt tukkukauppiaalle. Kumma, kuinka ajatukset soutivat...
Mikko oli havainnut saman jäniksen, jonka Iikka ampui Annin näössä, ja hän vaani sitä myös ampuakseen; mutta kun näki, että sen Iikka ennätti, vetäysi hän piiloon, ja kun hän kuuli, että Iikka jotakin puhutteli, hiipi hän heidän huomaamattansa niin liki kuin mahdollista ja kuunteli tarkkaan heidän puheensa.
Jo usein se oli suojellut häntä näitten rääkkäyksistä ja lyömisistä ja kerran antanut Petrovitsch'ille aika kurin, kun hän tahtoi poikaa kurittaa, kurin, joka oli liki lopettaa raa'an ihmisen elämän.
Noin nimes silloin mielessään kaikk' arvaten Hektor: "Voi, nyt taivahiset mua kuoloon kaiketi kutsuu! Vierell' uskoin Deifobon minä seisovan varmaan; mutta hän muurien suojass' on; minut petti Athene: Nyt liki totta jo lie, ei kaukana, kuolema kolkko, päänmeno pääsemätön!
Jop' oli päivä mennyt metsän taakse, Kun hän ehti kylään kansattomaan. Liki tietä, pellon kuhilaasta Poika kurkistellen, varovasti Viittas kädellään ja hiljaa äänsi: "
Ain' olen aikani elellyt näillä yksillä ahoilla, kotipellon pientarilla kuunnellut kotikäkeä. Vaan kuitenki kaikitenki sano korvin kuullakseni: mitä sie enintä tieät, yli muien ymmärtelet?" Sanoi nuori Joukahainen: "Tieänpä minä jotaki! Sen on tieän selvällehen, tajuelen tarkoillehen: reppänä on liki lakea, liki lieska kiukoata.
Joukkoja johtamiaan sotarintaan kumpikin innoin suori, ne järjestäin liki boioottein vasent' äärtä.
Liki hyppivät kuunnellen silloin Arat kaurihit, älykkäät, Mut kaukana humuu illoin Pyhän Gangeksen kuohupäät. Ja sinne me laskeudumme Vain varjohon palmupuun, Me lempeen tuutiumme Ja riemujen uinailuun.
Hektorin tunsivat taas jylyäänisen, myös toveritkin, kaikki ne, taampana jotk' oli taistelemasta jo laaten, kuin nekin, jotk' yhä ottelivat liki laivoja vielä.
Päivän Sana
Muut Etsivät