Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Oikealla puolellani oli kaupunki komeine kävelypaikkoineen ja tornineen; näkyipä Claudiuksen alan lävitse juokseva virtakin... Minä olin tietämättäni tullut sangen liki Karolinenlustia, sillä joki ei ollut edes kahden sadankaan askeleen päässä; leveä kivisilta kaarehti sen ylitse.
Viimein itseni, kons' elon on jäsenistäni vienyt pistollaan tai heitollaan joku viiltävin vaskin, koirat leiskuen raatelevat liki porttia linnan, pöydäss' itse ma joit' olen ruokkinut, usteni vahdit; hurjina, hullauneina ne, kons' ovat vertani juoneet, kierivät portahikolla!
Ja kun panin korvani aivan liki sitä läpeä, kuulin selvään kuinka prinssi sanoi: 'Ei nyt enää voi kauan kestää', ja sitten hänen äänensä vaipui hiljaiseen rukoukseen". "Armollinen Jumala! Puhuttelitko häntä?"
Näin emo vastasi taas, kave kuoloton, kuuleajalka: "Oikein, lapseni, lausuit. Ei ole kehnoa auttaa ystäviään alt' ahdingon, tuho torjua heiltä. Vaan asu uljas tuo nyt on halluss' iliolaisten, vaskenvälkkehinen; sen Hektor heiluvaharja kerskaten varrelleen puki itse; mut eipä hän kauan uljastelle, ma uskon, näät liki surma jo liikkuu.
"Itkeä et saa, lapseni, et millään muotoa", lausui Ilse pyyhkien silmiäni karkealla kädellään. Hän oli jo matkaviitassa, kirkkohattu oli pöydällä ja liki sitä pieni laatikko, jossa hänen vähäiset matkakalunsa olivat.
Kun aamu aurinko rupesi koittamaan, näkivät ihmiset, jotka tornissa olivat vartioitsemassa, lukemattomia vihollislaumoja kaupunkia kohden marssivan. Linna oli jotensakin hyvästi varustettu ja lujat tykit seisoivat valleilla valmiina. Kauan ei heidän tarvinnut työttä olla. Kun viholliset tulivat linnaa niin liki, että kuulat muuriin ehti, alkoi ampuminen ja kerran alettua, ei se niin pian loppunut.
Noh, kuivan laivakorpun kannikkata me sentään vielä saimme halun mukaan, mut vanhurskaaksi siit' ei tullut kukaan. Niin kului toinen viikko viimeinkin me saimme vähän tuulta purjeihin. Me lasketimme Parahibaa päin, kun horisontin takaa suuri priki meit' alkoi lähetä. Kun päästiin liki, niin arvaas, jumaliste, mitä näin: »Elviira» Saukon Matin Kymilästä! Sen tiedät, että ilostuin ma tästä!
Kun vihollinen oli kerennyt tarpeeksi liki ja muuten suotuisaan asemaan, puhalsi Risto torveen joka myös oli merkki päävoimalle että olla varoissansa ja paukahtivat samalla silmänräpäyksellä molemmat kanuunat. Vaikutus oli tehoisa: monta kymmentä vihollista kaatui paikalla.
Pähkinä, joka kelluu sellaisen huipussa, on erittäin hyvää syötävää; mutta vaikkei puu ollutkaan ihmisen reittä paksumpi, oli se liki kuusikymmentä jalkaa korkea. Tämän puun sydänaine on vain hienoa lustokudosta, mutta sen pinta on niin kovaa, että paraskin kirves kimmoaa siitä takaisin; eikä Paulilla ollut edes veistä mukana.
Hektorin kaataakseen taas nuolen tempasi Teukros, saanut taistelon taukoamaan liki laivoja oiskin, nuoli jos sattunut ois hänet sortain sankaritöiltään.
Päivän Sana
Muut Etsivät