United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sua en ma kaipaillut, Et ollut mielessäin! En tietä tuntenut, Mi veisi sinnepäin. En tiennyt taatostas, En tiennyt äidistäs, En nähnyt lapsuuttas, En ensi retkiäs. Kuin sen maan virtakin Joelle on tään maan, Niin oudot oltihin Me toisillemme vaan. Kaks' tainta välissään On niitty kukkainen; Kaks lintua, erillään Lehdossa asuillen. Oi, toisen seudun mies! Miks sieltä lensit, oi?
Oikealla puolellani oli kaupunki komeine kävelypaikkoineen ja tornineen; näkyipä Claudiuksen alan lävitse juokseva virtakin... Minä olin tietämättäni tullut sangen liki Karolinenlustia, sillä joki ei ollut edes kahden sadankaan askeleen päässä; leveä kivisilta kaarehti sen ylitse.
Sen tekee se helkkarin viima, joka aina kulkee niiden korkeitten kallioitten välitse. Niin! ja taitaa siinä vähän virtakin käydä vielä kaupan päälle. Harvoinpa se jäätyy pakkasillakaan. Se on oikea purimo, se! GR
Mutta joskus, jos aine niin vaatii, tämä tyyni virtakin kiihtyy, ja silloin se kuohahtaa mahtavaksi koskeksi. Kertomuksessa taistelusta Wäinämöisen ja Joukahaisen välillä esim. on vanhan mestarin laulu kuvattu seuraavilla voimakkailla lauseilla: Lauloi vanha Wäinämöinen: Järvet läikkyi, maa järisi, Vuoret vaskiset vapisi, Paaet vahvat paukahteli, Kalliot kaheksi lenti, Kivet rannoilla rakoili.
"Rukoilkaa virran yli päästyänne niin kauan kuin haluatte, mutta " Samassa voimakas tuulen puuska sammutti kaikki soihdut. Virtakin kohahti kovasti. "Näetkö, herra? Pfug suuttuu." "Hiljaa! Ettekö näe mitään? "Tuolla alhaalla päin." Kuu tuli esille pilvien lomasta. Sen valossa näkyi Rautgundiksen valkea puku ruskean vaippansa hän oli menettänyt. "Ampukaa tuonne!" "Ei, herra! Ensin on rukoiltava."