Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
"Pitäisikö herrasi karata valtakunnastaan, kuten orjan myllystä? "Hyvästi, Vitiges! Ota tämä kotelo. Siinä on lapsesi kiharat ja", kuiskasi hän suudellen häntä otsalle, "yksi Rautgundiksen kihara. "Voi hyvin, elämäni!" Vitiges kohottautui katsoakseen häntä silmiin. Rautgundis nykäisi silloin hevosta suitsista, huudahti: "Eteenpäin, Vallada!" ja riensi tiehensä. Vakis lähti jäljestä.
Vieläkö roomalaisnaiset maksavat germaanilaisnaisten keltaisista hiuksista yhtä hyviä hintoja kuin ennenkin? "Minä pöllö vastasin ajattelemattani myöntävästi. "Hän leikkasi heti pitkät, kauniit, kullanruskeat palmikkonsa ja antoi ne minulle. "Siten saimme viinin maksetuksi." Vakis syöksyi viereiseen huoneeseen, heittäytyi polvilleen ja suuteli Rautgundiksen hameen lievettä.
Hän oli ollut tämän kaupungin kreivi, ja aivan kaupungin vieressä oli maatalo, jossa hän oli asunut Rautgundiksen kanssa. "Hunnit elämöivät varmaankin tuhotun kotilieteni ääressä." Mutta kun Faesulaen vangittu puolustusväki tuotiin kahleissa Auximumin puolustajien nähtäväksi ja kun nämä olivat kertoneet, ettei Ravennasta tulisi apua, pakottivat Visandin nälkiintyneet joukot hänet antautumaan.
"Mikseivät Jumalan enkelit ottaneet siipiensä varaan Vitigeksen poikaa, kun Calpurnius heitti hänet kalliolta alas, eihän varpusenkaan pitäisi pudota katolta ilman Jumalan tahtoa eivätkä tappaneet murhaajaa? "Missä oli pelastava Jumalasi silloin, kun minä ammuin Rautgundiksen? "Jos Jumala olisi ollut taivaassa, niin nuolen olisi pitänyt kimmota uskollisesta vaimosta ja lävistää Cetheguksen rinta.
He eivät löytäneet sanaakaan kuninkaansa puolustukseksi. Hänen avioliitostaan he eivät tienneet enempää kuin muukaan joukko. Rautgundiksen leirissä olo ei ollenkaan muuttanut asioita, sillä hän ei ollut suinkaan saapunut kuningattaren tavoin. Kuohuksissaan miehet riensivät takaisin leiriin ja kertoivat kuulemansa sekä huomauttivat, että kuningas oli itsekkyydessään uhrannut veljiensä veren.
Puolisot olivat sillä välin rientäneet Dromonin pojan Pauluksen päästäminä puoliksi täytetyn muurinaukon läpi ja löytäneet läheisestä Dianan lehdosta Vakiksen kahden hevosen kera. Puolisot nousivat Valladan selkään. Vapautettu ratsasti nopeasti edellä tässä kohdassa leveän joen rannalle. Vitiges nosti Rautgundiksen eteensä hevosen kaulalle. "Vaimoni! Sinun mukanasi menetin kaiken.
Vanhus ja Atalvin ilmestyivät ovelle. Poika aikoi heti huutaa, mutta hänen seuralaisensa pani kätensä hänen suunsa eteen ja tarkasteli vähän aikaa sisässä olijain huomaamatta Rautgundiksen puuhia, kuinka tämä tarkasti tyttöjen töitä, kiitti ja moitti ja antoi heille uutta työtä.
Vasta hiukan siellä oltuaan hän huomasi Rautgundiksen, joka seisoi yhä liikkumattomana nojaten oveen kirves kädessä ja katseli herkeämättä vankilan käytävän suuta. "Salli minun sytyttää kynttilä ja tehdä takkaan valkea. Tule syömään illallista. Sinä odotat turhaan." "Ei saa tehdä valkeaa huoneeseen. Näin näen paremmin ulkona liikkuvat." "Tule ainakin sisään ja istuudu rahille.
"Minä kehoitan teitä juomaan uskollisimman miehen ja rohkeimman naisen surullisen rakkauden maljan. Vitigeksen ja Rautgundiksen rakkauden muistolle juon tämän maljan." Kaikki yhtyivät maljaan ääneti, juhlallisen hiljaisuuden vallitessa. Kuningas Totila kohotti vielä kerran pikarinsa ja lausui koko kansan kuullen: "Hän olisi sen ansainnut minä olen sen saavuttanut. Hänelle ikuinen kunnia."
Vakoilijat olivat ilmoittaneet Rautgundiksen saapumisen jälkeisenä päivänä, että Castellum Marcianumin bysanttilainen varusväki uhkasi jo Caesenaa, goottilaisen leirin selkäpuolella olevaa tärkeää kaupunkia. Kiukuissaan vanha asemestari vannoi saattavansa nuo uskalikot perikatoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät